Kohta vuorokausi oltu kotona, voitaneen kai sanoa tapahtumarikkaan reissun päätteeksi - home makea home vai miten ne jenkkilässä sanovatkaan
Paluumatka Pyhältä ei todellakaan mennyt kuten rantaruåttalaisten tv-ohjelmassa. Kemijärven ja Ranuan puolimatkassa kanttura pudotti vitosvaihteen karmean kirskunan kera pois päältä ja siitä alkoi sitten koko paluumatkan uudelleen reititys, jossa tangossa keikkunut Garmin ei auttanut.
Pikaisen tilannearvion ja kartansilmäilyn perusteella päätin kääntää keulan kohti Rovaniemeä ja nilkuttelin varovasti nelosella Vanttauksen ST1:lle, jossa alkoi hillitön puhelin- ja nettirumba henkilökunnan soittokierroksella höystettynä. Puhelinkonsultaatio Tri. Myllymaalle antoi pikadiagnoosiksi vaihteiston laakerin pettämisen ja ohjeen olla enempi lootaa ajamalla hajoittamatta.
Hinausauto tilaukseen ja kohti Rovaniemeä, vaikka pyörälle ei sijoituspaikkaa tai korjaajaa Rovaniemen seudulta tuntunut löytyvänkään. Hinurikuski – kauden ensimmäisen kaksipyöräisen autonsa lavalla valokuvattuaan
– heitti ilmoille idean autojunasta, johon sitten tartuinkin.
Reilun vuorokauden Lordikaupungissa notkuttuani (ajan tappaninen on oikeasti kovaa hommaa!!) nilkutin sunnuntai iltana asemalle, jossa kanttura jo toisen kerran saman matkan aikana kahlittiin lujasti kiinni alustaansa ja yöllinen junamatka kohti Tamperetta alkoi. Pyöräkin suostui illasta jo käynnistymään, vaikka aamulla mittarissa napottanut -26 astetta meinasi imeä akusta kaikki voimat, joten pääsin siirtymään 200 metrin päässä olleelle juna-asemalle komeasti ajamalla
Vielä sunnuntai aamuna avoinna ollut siirtokuljetuskin välille Tre-Hmnl ratkesi käytännössä yhdellä puhelinsoitolla, kun vain oikea mies sai tiedon tapahtuneesta ja tunsi sopivan henkilön; kiitokset Sakelle ja erityisesti Pasille
Pyörävanhus jätettiin heti aamuseiskan jälkeen tohtorille odottamaan operaatioon pääsyä ja minuuttiaikataululla kiiruhdin Hämeenlinnan juna-asemalle, josta kolkuttelin sitten Sawonmuan piäkaupunkiin Kuopijjoon pojalla lainassa ollutta autoa penäämään.
Laakerivian aiheuttajakin on ilmeisesti tiedossa, ihmettelinhän tuossa syksyllä öljynvaihdon yhteydesssä lootaan päässyttä vettä, joka ei tunnetusti tee laakereille kovin hyvää
No tuleepahan tuokin vuotokohta nyt etsittyä kun on oikea mies asialla.
Ja kun nyt yleensä siellä lopussa seisoo, niin mainittakoon vielä se että ylimääräisten hinaus- ja matkakuluista tulleiden kulujen maksattaminen vakuutuksesta kesti reilut kaksi tuntia; tänään aamukahvipöydässä täytin vahinkoilmoituksen netissä ja iltapäivällä oli jo korvauspäätös tehty!
Tuossa linkki pilveen, jossa muutama kuva seikkailun varrelta.
https://onedrive.live.com/redir?resid=3 ... lder%2cjpg
kait sekin olisi vielä halunnut jäädä pohjoiseen oleskelemaa 
