Ei tuo mikään taikatemppu ole, 2010 Mongolian keikan paluu lähti liikkeelle Ulan-Udesta 5.8.2010 joka oli 200km Baikal-järven itäpuolella. Sieltä oli Pietariin 6200km eikä edes ajettu suorinta reittiä, yksi puolikas päivä suttaantui Paulin BMW:n akun korjaamiseen ja sitten vielä ajettiin vesisateessa päivä, pahimmat metsäpalot oli mitä koskaan ja niiden savuista läpi sekä Moskovan ohi kehätietä pitkin. Parhain ajopäivä oli "vain" 980km. Suomessa oltiin 13.8.2010, eli kahdeksan päivää = ~6500km.Nomad kirjoitti:^ Wau! Huimat suunnitelmat. Olen kateudesta vihreä, jonkin verran olen noita Venäjän seutuja kartalla kahlaillut ja päätynyt edestakaisin ajossa noin 3 kuukauteen. Toki siinä jo tulisi poikettua pääreitiltä.
2 viikossa Vladivostokiin (~10 000 km) tarkoittaa, että päivittäin tulisi ajaa 12 tuntia 60 km/h keskinopeudella.
Jos tuon teet, niin tarjoan Tamperelaisessa keskihintaisessa ravintolassa päivällisen reissun jälkeen.
Nyt, kun tietää jo miten Moskova vältetään ja osaa pelata tuon Venäjän liikenteen ja tiestön kanssa niin tuo ei jakaannu tasaisiksi ajopäiviksi joissa jokaisena paukutetaan sama määrä kilsoja. Siellä on niitä tonnin+ taipaleita mahdollisuus vetää 3-6kpl jos aurinko paistaa ja tietöitä eikä liikenneonnettomuuksia ole tulppaamassa väylää. Jokainen tonnin päivä tarkoittaa sitä että seuraavana päivänä voi ajaa muutaman sata kilsaa jos ei vaan Äiti Venäjä anna panna menemään.
Kätsi tässä on tietty se että yöpyminen on paria yötä lukuunottamatta wild campingia, ei vaan homma toimi niin että "Eikun nyt mennään MILJOONAKAUPUNGIN keskustaan ettiin majapaikkaa ja vietetään remakka kaljanhuuruinen ilta pikkutunneille". Tää pitkämatkaaminen on sitä että auringon noustessa herätys, aamupuuro + tsaijju, leiri kasaan, baanalla mieluiten ennen aamuysiä. Sit paahtoa seuraavat 10-12h, supermarkettiruokaa, tienvarsisafkaa ja auringon laskiessa leiripaikan etsiminen tien varrelta. Leiri pystyyn, iltapala, nukkumaan. Sellaiselle joka haluaa pehmeän sängyn ja suihkun joka yöpymisellä ei tämä tyyli sovi.
Se mikä eroaa vuoden 2010 seikkailuun on että nyt on jo pari kesää menty OpenStreetMapin voimalla, kartta pitää hiton hyvin kutinsa ja jumalan kiitos se näyttää kaikki vesistöt, vähän liiankin hyvin. Vähentää sikahintaisten motelliöiden määrää kun löytää järven tai joen jossa voi peseytyä.
Tietty kun osais venäjää paremmin, niin sitten saisi Gostinitsa-majoitusta. Viimekesänä jo melkein osasin mutta pitikin sit osua sellaiselle alueelle jossa jokainen halus vuokrata mulle huoneiston viikoks. Hitto.
