Ollaan kollegoiden kanssa suunnitelemassa Reissua Venäjän puolella joka lähtisi Sortavalasta ja päättyisi Norjaan ,tarkoitus olisi ajalella pääsiassa lähellä Suomen rajaa eli ei poiketa Petroskoi - Murmansk tielle vaan yrittää ajaa niin "lännessä "kuin mahdollista , mikäli teitä on ?
Onko kukaan ajanut lähellä Suomen rajaa ylöspäin Venäjän puolella ? Vai onko se yleensä mahdollista ( luvat yms ) . Kielitaito on hallussa
Ajankohdaksi ollaan suunnitelemassa ensi heinäkuun alkua aikaa varattua 10 pv .
Olisin kiitollinen kaikista vinkeistä ja neuvoista .
Kesäkuussa 2008 tultiin lähellä Suomen rajaa väli Kostamus-Värtsilä. Kostamuksesta tehtiin lenkki kohti pohjoista reittiä Vuokkiniemi-Vuonninen-Kalevala-Haikola-Jyskyjärvi-Lietmajärvi.
Kalevalasta menee tie pohjoiseen Pääjärvelle mutta pelkäämpä että Louhen kohdalla on pakko tulla M18-valtatielle.
Alakurtin ja Raja-Joosepin välillä menee rajan pinnassa tosi mielenkiintoinen reitti mutta epäilen sen läpiajettavuutta. Jokia on äkkiä laskien toistakymmentä ja sillat on mitä on. Tie kulkee myös melko varmaan rajavyöhykkeellä jota Venäjä levitti -08 alussa.
Rajamiesten kanssa meilläkin oli suurimmat ongelmat, passeja kyseltiin neljään otteeseen mutta ylöskirjaamisen jälkeen saimme jatkaa matkaa eikä sakkojakaan tullut. Tosin Lentierasta jouduimme poistumaan välittömästi vaikka meillä oli tarkoitus yöpyä siellä ja saunakin varattuna.
Viime kesänä ajoimme Lahdenpohjan ja Sortavalan välillä lähellä rajaa ja siellä oli tuoreen näköisiä "pasport and dokuments"-kieltotauluja. Matkan jatkuminen olisi varmaan vaatinut vyöhykeluvan. Jatkettiin kuitenkin, onneksi ei törmätty viranomaisiin.
Polttoaineen suhteen olisi hyvä varautua lisäkanisterein, 500km toimintasäteellä pärjää ettei reittiä tarvitse tehdä tankkauspaikkojen mukaan.
Suosittelen, neljä reissua tehty ja eiköhän sitä ensi kesänäkin jotain keksitä.
Viimekesänä täräytettiin alakurtista kirovskiin vanhoja sotateitä yms. ja ennen tuo Kirovsk ollut ns. suljettu kaupunki. Eikä sinne vieläkään mene kuin yksi "virallinen tie" M18:lta.
Ihmettelivät pari tuntia kaupungin ulosmenotien checkpointilla mistä hitosta me ollaa kaupunkiin tupsahdettu Matkassa tosin oltiin maastureilla, joten tuo ajamamme reitti ei välttämäti sovellu kuin ihan hc-enskailuun Senverran umpeutunutta uraa ja vetistä suota oli.
Jossain välissä pitäisi päästä ajamaan alakurtista etelään juurikin rajan pintaa eli vuorijärven ohi ja siitä kohti kostamusta jne. Vuorijärvelle pääsee ok, ja vaihtoehtoisiakin reittejä löytyy.
Käsittääkseni tuo Alakurtin korkeudella rajanpinnassa menevä tie on kiellettyä aluetta, eli rajajoukkojen käytössä.
Kuulemma samankaltaiset urat etelämpänä on ihan ok ajella ??
Tuossa liittämässäni kartassa ko tietä ei kylläkään näe..
Mutta josko olis apuja..
Kiitoksia vinkeistö , vyöhykelupiin ollaan varauduttu , niistä kyllä ei ole kokemuksia , mutta käsittääkseni ne myöntää FSB ..., kun reitti kulkee Karjalan ja Muurmanskin alueella ne joutuu anomaan molemmista oblasteista erikseen, Venäjän lähetystön sivuilla on linkki lupien hakemista varten . Valitettavasti vyöhykekartat ovat päivityksen alla. Onneksi meidön porukassa on 1 venäläinen joten hän saa luvan hoitaa luparuljanssin
Olemme hommanut venäläiset kartat joiden mukaan suurin osa pitäisi olla ajettavaa ,vielä kun sais ne jotenkin koneelle että vois jotekin reitittää ,nyt pitää ruveta suunnitelemaan mistä pääsee läpi ja mistä ei , joten sen suhteen kaikki tieto on tervetullutta.
Huomasin myös pohjoisessa olevan paljon jokia joten siltojen tilanne voi olla iso Tunnetusti Gessu ei kellu hyvin
-jn- kirjoitti:Hei
Kiitoksia vinkeistö , vyöhykelupiin ollaan varauduttu , niistä kyllä ei ole kokemuksia , mutta käsittääkseni ne myöntää FSB ...
Onnea vaan yritykseen. Varaudu älyttömän pitkiin käsittelyaikoihin ja kaikenlaiseen simputukseen hakuprosessin aikana, niihin voi mennä aikaa 10 kertaa enemmän kuin koko reissuun rajaa pitkin. Ei kannata elättää liikoja toiveita lupien saamisesta. Varsinkin tänä vuonna on ollut sellainen "Back to USSR" -meininki. Ulkolaisten tekemisiä ja kulkemisia valvotaan tiukemmin. Vanhoja neukkuaikaisia pitkään tyhjänä olleita tarkastuspisteitä teiden varsilla on taas miehitetty uudelleen. Rajavyöhykkeelle pääsystä on tullut aika vaikeaa ja koska satamatkin kuuluvat rajavyöhykkeeseen niin eipä tässä enää pääse töihinkään kovin helposti. Olen istunut useamman kerran FSB:n toimistossa (enimmäkseen odottamassa) ja sitten kun sattuu saamaan audienssin niin keskustelun aihe on yleinen jaarittelu, kalastaminen ja perheen ja sukulaisten asiat, paperit ja hakemukset ovat toisarvoisia. Joskus saattaa käydä tuuri ja lupa tulee. Se on fifty-sixty, tulee tai ei tule. FSB:n kanssa asioidaan vain käymällä siellä henkilökohtaisesti. Muita tapoja ei tunneta ja monta hukkareissua on tullut tehtyä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut luvan mennä rajavyöhykkeelle eli satamaan jopa kaksi kertaa kolmeksi päiväksi. Turistiviisumilla ei pääse rajavuohykkeelle. Jotta revi siitä...
Tulipa tällä viikolla ilmi ettei FSB tykkää ulkolaisista joilla on esim. sotilaspoliisi- tai rauhanturvaajatausta. Tuolla entisellä KGB:llä näkyy olevan ihmeellinen kyky selvittää ihmisten taustat.
Olen tottunut viimeisen 20 vuoden aikana jotka olen asunut "tällä" puolen rajaa paikalliseen viranomaistoimintaan, sen takia aloitamme valmistelun nyt , pitää kuitenkin yrittää , jos ei onnistu niin sitten "plan B "ja siirretään reittiä sen verran että kaikki osapuolet on tyytyväisiä .
Koskien taustoja eiköhän se ole heidän työtä ja uskon että minusta on hyllymetreittän tietoa kyseisen konttorin arkistossa .
Uskon että asiallisella vaatimusten mukaisella kirjallisella hakemuksella saa myös asiallisen vastauksen.
Matkassa tosin oltiin maastureilla, joten tuo ajamamme reitti ei välttämäti sovellu kuin ihan hc-enskailuun 
Senverran umpeutunutta uraa ja vetistä suota oli.
Tunnetusti Gessu ei kellu hyvin 
.