Aloittelijanaiselle mettäpyörä

[THA]

No ehkäpä meitin Lerssi ei kannata tästä enempää jatkaa, tämmönen lyhytjalkanen kun kaatuu paikaltaan viikossa enempi kun sinä vuodessa niin kertyy noista muovinpalasistakin kiitettävästi liikaa laskua ja tuskin nyt ihan muutenkaan kykenet sisäistämään meidän ongelmia. Suosittelen lämpimästi vaikka 20cm korotusta penkkii ja sitten metsään... SITTEN sinäkin olet hajulla. Tätä muuten yksi kaverini todella kokeili, tiedon korvattua kuvitelmat kommentit tosin viittasivat lähinnä hulluuteen...
Kannattais tietty joku muu kun marginaalimerkki hommata, serkon muovihinnat ei paljoo 690:n vastaaville jää

[psi]

Keväällä oli satula kuukauden päivät suutarilla nahan vaihdossa niin kehitin tilalle "pari pahvipalaa ja räsymatto päälle" -istuimen. Jalat ylettyi afrikaanon päältä maahan asti niin että jäi vielä reippaasti koukkuun vaikka oli kohtuullisen leveä haara-asento. Normaalista istuimesta tulee mielestäni ~10cm lisäkorkeutta tuohon.
Helpotti lumisohjoisilla teillä ajamista ihan älyttömän paljon tuo räsymattopenkki, ajan sillä ens talven lenkit. Oli myös yllättävän mukava istua (eikä siis suhteessa vaan ihan oikeasti).

Toivottavasti näkyy, pahvina alla littanaksi ja kaksinkerroin vedetty banaanilaatikon kansi:

[Jukka]

Onnea uudesta pyörästä! Ostikko uutena? Siinä tapauksessa (tuli nuista muovijutuista mieleen) muista irrottaa pultti syylärin ja sivuposken väliltä,
tilalle nippuside. Jos se on vielä uudessa mallissa yhtä hassu ko entisissä niin eka kaatumisessa on suuri riski että pultin kanta taittuu ja
samalla tulee syyläriin reikä.

Kun säädöt on kohdillaan niin 690:llä kyllä ajelee myös mettässä, vaatii tosin mapswitchin ja kevyimmän kartta-asetuksen päälle ettei stumppaile tyhjää.

Muutoin olen jäävi tähän keskusteluun (195/108) .... =)

[Pikku Hukka]

Kiitokset kannustuksesta. Pyörä on todellakin uusi, mitä nyt jo 1400 km ajettu ja eka huolto ja viritys tehty, (evo 2). Madallus tehtiin osittain sorvaamalla, samaan tyyliin kuin jääratapyöriä tehdään.

Kyllähän tuo kalliiksi kaikkinensa tulee, mutta kun harrastetaan, harrastetaan sitten kunnolla. Road racingiä vierestä seuranneena en tosin osaa tätä lajia kalliina pitääkään. Vrt. rengaskulut esimerkiksi. Pyörässäni on kasko isompia lippoja varten, pienistä naarmuista ja kolhuista en välitäkään, antavat vain metsäuskottavuutta, virn. Olenhan minä tuon jo kaatanutkin siellä "testiolosuhteissa" kaks kertaa.

Juurakkopoluilla huomasin tuon stumppaamisen ja opiskelenkin sen säädön sitten seuraavaa rypemisreissua varten. Sorateitä vartenkin pyörä oli aikalailla asfalttisäädöissä, mutta onneksi löytyy ystävällisiä kanssamotoristeja näissäkin auttamaan.

Otsikkoon viitaten, voidaankin varmaan kohdallani puhua allroad -ja soratiepyörästä, mikä tulee olemaan sen pääkäyttö. Hankintaa suunnitellessa tiesin pyörän sopimattomuuden pienemmän polun kiertämiseen. Toki metsässäkin tuolla ajelen, metsäautoteitä ja kuivempia polkuja sitten ja mielellään kaveri matkassa yllättäviä tilanteita varten.

[Kiikkis]

NONIIN!

Eka kunnon kokeilu suoritettu kalustona ktm 530 exc-f 530 ja opastajana mieheni.

Testirupeama alkoi pyörän päälle pääsemisestä sieltä poistulolla. Toistoa. Lenkki pihan ympäri, pysäytys ja liikkeelle lähtö, toistoa. Ajelua, kaartoa, pysähtymistä: toistoa. Maantiellä ihmettelyä siitä, miten ihmeessä sen kengän saa sinne vaihdepolkimen alle (38 ). Parkkipaikalle kääntyminen ja poistuminen. Metsätiellä jarrutusharjoittelua (tässä vaiheessa tuli huomioitua, että tällaisessakin pyörässä on takajarru) lukkoonkin asti. Lisää jarrutusharjoittelua. Soratietä ja mettäteitä vähän. Loput asfalttia ja takas kotia. Kesto n. 1,5 tuntia, ei kaatumisia, ei henkisiä vaurioita.

Yhteenveto:
1. Mie en olekaan lyhyt eikä tuommosta pyörää edes tartte madaltaa. (Olen siis 169cm ja painan alle 60 kg)
2. Asfaltilla on inhottava ajaa.
3. Ei-asfaltilla on huippishauskaa ajaa!
4. Lisää reeniä ja voi hitsinvimpulat, tämähän on aivan järettömän hauska harrastus!!!

Eli ostan tosiaan 350, 400 tai 450 exc-f:n, tuo 530 oli vähän liika brutaali (repii tai jotaki semmosta), mutta ajatuksena on huomenna kokeilla lisää ja vähän enempi mettässä, että miltä se sitten tuntuu.

Mie olen tohkeissani!

[THA]

NONIIN ITTELLES!
Kiva kuulla!
Ja Pikku Hukalle toki onnittelut munkin puolesta, mut Kiikkikseen tää nyt keskittyy, tykkää -nappi puuttuu taas

Noista sun vaihtoehdoista se 350 EXC-F on ehdottomasti siroin, silloin kun lipsuu puolelta toiselle, helpompi kuin nuo pulleammat isoveljet. Antaa myös mahdollisuuden laajemmin erilaisille ajotekniikoille, kun pääset liikkumaan pyörän päällä (seisten) paremmin. Isot pyörät (kuutiot siis) on sitä hankalampia, mitä enempi metsään mennään. Sullakin on painoa niin vähän, ettet vaan saa liukkaalla pitoa sille takaselle tarpeeksi, isot antaa niin paljon voimaa jo niin pienellä kaasun käytöllä. Juur eilen olin omallani lipsuttelemassa ja vaikka se on tuon 400 luokkaa helppo, niin kyllä sutas niin ziljoona kertaa kivestä ym. mistä ei pitäny/olis saanu, että meinas huumori loppua!

Assulle noi kaikki on kauheita, rengasvalinnalla ja suurinpiirtein tasapainottamalla saa parannettua mitä saa. Välityksiä ei kannata mennä pidentämään, ei ainakaan ennen kun ykkönen alkaa tuntua hitaimmassakin liian lyhyeltä.

Miehes tuntuu tietävän mitä tekee, veikkaanpa että tossa opastuksessa säästyt monelta turhalta mutkalta ns. kantapään kautta ja perusasioista aloittaen tulee paras pohja. Taitaa olla tapaus vastakohta niille jotka pistää akan suoraan polulle heti kun liikkeellelähtö kerran onnistuu! Hyvä hyvä!

Vaihdepoljinta sun tarttis varmaan kokeilla, auttasko jos pykälällä nostais. Sulla kun on arvatenkin toi koipi aika paljon miehes koipee lyhkäsempi, niin sääri on ihan eri kulmassa ja veikkaanpa et ei meinaa nilkka taipua saappaan kans tarpeeks siihen vaihtamiseen.

[jarno78]

Keväällä oli satula kuukauden päivät suutarilla nahan vaihdossa niin kehitin tilalle "pari pahvipalaa ja räsymatto päälle" -istuimen. Jalat ylettyi afrikaanon päältä maahan asti niin että jäi vielä reippaasti koukkuun vaikka oli kohtuullisen leveä haara-asento. Normaalista istuimesta tulee mielestäni ~10cm lisäkorkeutta tuohon.
Helpotti lumisohjoisilla teillä ajamista ihan älyttömän paljon tuo räsymattopenkki, ajan sillä ens talven lenkit. Oli myös yllättävän mukava istua (eikä siis suhteessa vaan ihan oikeasti).

Toivottavasti näkyy, pahvina alla littanaksi ja kaksinkerroin vedetty banaanilaatikon kansi:

Pistä telttapatja kaksin kerroin, ja siihen päälle toi matto, mulla oli tuommoinen patentii rotta tunskassa, päällisenä iloisen 70 luvun keltainen päiväpeite ja pohjana oli 2mm peltiä ja oli hyvä istua

[ramirin]

Pikku hukka, olettaen että sulle ainakin alkuun tulee jonkin verran lähes paikaltaan kyljelleen kössähdyksiä kun sattuu monttu jalan kohtaan, suosittelen suojaamaan syylärin jollain lisäraudoilla (rallyraid?). Syyläri on selkeesti 690 heikko paikka ja kallis. Ja pahimpana se että keskeyttää reissun kun tulee mehut mäkeen. Nuo muovit kestää kyllä rymyämistä ja ne voi uusia sitten vaikka seuraava omistaja jos ei kehtaa muutoin kylillä ajella. Enduro pyörä tämä ei ole, mutta pirun hyvä vaihtoehto kun ajetaan kaikkea enskapolusta pehmoisen kautta kovalle.

Vakuutuksesta sen verra että vaihda kasko osakaskoon, ei tosta kaatamalla hajoo mitää niin kallista että vakuutukseen alkais laittaa.. Kaskon hinnalla laittelee muovit ja paikkaa syylärin ja rahaa jää ylikin.. Ja kun vahinkoja kertyy pikkuhiljaa, niin hankala saada yhdellä omavastuulla mopo kuntoon vakuutusyhtiön piikkiin.

Jos ihan metsään lähtee, niin parasta tulosta kokematon tekee 125cc enskalla (pienikokoinen ensikertalainen saa varmasti kiksit 80cc koneestakin).. 250cc isompaa tuskin tarvii koskaan ellei ajeta pitempiä siirtymiä tai sitten aletaan olla huomattavasti harrastelija tason yläpuolella..

Jotenkin ikävään sävyyn piikitellään niitä jotka ovat valmiita käyttämään enemmän rahaa harrastukseen. Eiköhän se ole jokaisen oma asia tehdäänkö hankintoja hinnan perusteella vai jollain muulla. Eikä 690 ole edes paljoa kalliimpi kuin pienemmät enskat, taitaa olla halvempi kuin 500exc ja huolloissa säästää jos ohjelman mukaan tekee (tässä kohtaa toki järjenkäyttö on sallittua).

Kateellisuus on synti, minä kadehdin niitä joilla tuntuu olevan loputtomasti aikaa käytettävänä mopon rassailuun ja ajelemiseen. Vaan itteppä olen reittini valinnut.

[THA]

Ei täs mun mielestä oo kyllä piikitelty kun niitä keillä ei oo sitä rahaa määrättömästi:

Ei tarvi pitkin Epsanjaa etsiä googlekääntäjän avulla käytettyjä osia

E: niin ja kyl mun mielestä on asiallista kertoo just noista minkä kohdalla voi suojata kalliilta vahingoilta, koska ei niitä kukaan silti halua vaikka kuin rahoissaan oliskin, just nyt vaikak reissun keskeytyminen. Ja 690:stä saa kyl rupisenakin niin paljon enempi kun saman verran ajetusta EXC:stä et varmana korvaa monet nutut, sitä paitsi nyt kun Pikku Hukka kerto ton todellisen tarkotuksen tarkemmin niin se 690 soveltuu potenssiin X paremmin kuin EXC.

[Kiikkis]

Mettäpyörän hankinta alkaa olla loppusuoralla!

Iltayheksältä tämä täti pakkaa katupyörän matkaan ja lähtee tavallista pitemmälle päiväreissulle Orimattilaan...
Takasin tullessa kontista löytyy rofiilimerkinnän mukanen pyörä.

Paskat housussa olen tässä torstaista asti ootellu ja kohta unelmista tulee totta!

[THA]

Onneks olkoon!

[Kiikkis]

Maanantai-iltana heti kun päästiin kotiin pyörän kans (siinä vaiheissa hereillä oli oltu 36 h) otin sen sisälle ja purkastiin siinä sitte miehen avittamana kaikki katheet irti ja tankki myös, vähän siivottiin johtoja paremmille paikoille. Fläktin johot oli jäähytintä vasten niin nethän olis siinä hinkkautunu rikki ja asennettiin vilkut paikoilleen sekä säädettiin kaikki maholliset jousitukset pehmeimmälle. Tiistaina ajelin sen tunnin ihan asfaltilla ja pääsin öljynvaihtohommiin, oikein oli siistit öljyt ja kohta on se kolme tiimaa täynnä.

Eilen kävin sorateillä reenamassa (yksin kun mies lähti kalareissulle pohjoseen) ja kääntyessä ylämäkkeen ilmeisesti onnistuin jarruttaessa painamaan samala kaasua (kytkin tieten auki) joten koko vehe pomppas ko ammuttuna ja niin kuski ko pyöräki mäjähti kohtalaiselta korkeudelta tosi karkeaan kivikkoon. Noh ei hätiä mitiä, pyörä sammuksiin ja yllättävän helposti se siinä nousi pystyyn. Tätä tosin kuivaharjoteltiin jo kotona ennenkö mies lähti, laskettiin nurmikolle kyljelleen ja mie nostin. Pystyssä aloin rämpläämään vappaata pääle, noh, eihän se oikein onnannu niin kävi sitten uus kultsi toisellaki kyljellä. Viimein sain sen mäestä tasaselle ja tutkittua vauriot - pienet naarmut katteitten alareuhnoin ja oikea peili rikki. Suojavarusteet toimi eikä ole ko kipeät mustelman alut olkapään takana ja reijessä. Kaikki tämä tapahtu nanosekunnissa ja kaikki tämä selitys on puhasta spekulaatiota. Nyt vain harmittaa etten ottanu sitä miehen kypäräkameraa matkaan, siitä olis voinu tutkia enempi että mitä oikeasti tapahtu...

Nyt siis seuraava tehtävä onki säätää kahvat näille minun pienille käsille sopiviksi. Ei net turhaan sielä ohjekirjassa käske sitä lukea ennen ajamista...

Innolla ootan, että pääsen miehen kanssa ajelemaan ja tosiaan olen valintoihini enempi ko tyytyväinen! Olis siinä kuulijoilla ollu naurussa piteleminen kun minä nauraa räkätän jokasen montun ja kuopan kohalla mitä tiestä löytyy...

[MrX]

Onnittelut uudesta moposta ja uuden harrastuksen löytämisestä!

Se eka kaato tulee joskus kuitenkin niin ihan hyvä kun hoidit sen pois alta jo näin alkuvaiheessa, eipähän tarvi enää sitä jännittää. On se hienoa kuulla miten ihminen löytää iloa pienistä asioista kuten kuralätäköistä, monia ne saattaa lähinnä harmittaa.

[Maarala]

Onnittelut Kiikkikselle täältäkin. Pyörävalinta vaikuttaa erinomaiselta, vaikka alkuperäisestä budjetista taisikin mennä reilusti yli.

[Kiikkis]

Vähän jo ehätin jänskättääki sitä Ekaa kertaa, eipä tartte enää.

Kiitokset vain! Tuosta budjetista sen verta, että viime kesänä tarkotuksena oli vielä ottaa kurapyörä toiseksi pyöräksi. Tänä kesänä tuli selväksi, ettei ole varaa eikä varsinkaan aikaa ko yhteen pyörään niin näin siinä sitte kävi...