JiiKooVee kirjoitti: Ajanpuute haittasi pyörän ylläpitoa ja kilometrien karttumista. Vaikutti huomattavasti ajomotivaatioon.
JiiKooVee
+1
Juuri katselin vakuutusyhtiön lappuselta kuinka kauhean kallista ajaminen varsinkin molemmilla tallissa olevilla mopoilla olisi ilman seistontavakuutusta... Joskus se ei haitannut, nyt tuntee ittensä vähän hölmöksi.
Follow your front wheel, keep the rubber stuff down and the shiny parts up.
JiiKooVee kirjoitti:Ei oo, ei ole kerennyt Vakuutusmaksut rullaa, kilometrit ei.
Pyörä meni kaupaksi. Olisi voinut kirjoittaa joko harmitusketjuun tai positiivisketjuun, mutta tännehän tää ehkä parhaiten kuuluu. Ajanpuute haittasi pyörän ylläpitoa ja kilometrien karttumista. Vaikutti huomattavasti ajomotivaatioon. Viisi vuotta oli sama pyörä, joten oli hieman haikeaa luopua siitä. Kilometrejä kertyi siinä ajassa huomattavat 8500km. Jospa alkaisi harrastamaan "enduroa" lihasvoimin.... olemattomin sellaisten
JiiKooVee
DR:t näyttää vaihtavan omistajaa tänä keväänä hanakasti. Omallani ajelin seitsemän vuoden aikana reilu 26 000 km, eikä kyllä asfaltilla paljon viihdytty.
Nyt uudella pyörällä ajomotivaatio on taas tapissa.
Niinsanotusti ajeluttaa niin, että ranteita pakottaa
Motivaation kanssa taistelu on päättynyt. Pääsiäisenä hyvillä mielin pesin ketjuja ja putsasin muutenkin paikkoja. Hyvillä mielin siksi, että aika oli kypsä stressittömälle lopputulokselle. Tämä polku oli tässä, eikä kyllä valittaa voi sen pohjalta mitä toi kokemukset tullessaan. Kylillä kiertämiseksihän se meni viimeiset ajat ja nekin päättyi 2011. Huomasin myös, että hirviä ja peuroja tuli kyttäiltyä liikaa. Uudet tieto- ja älymoottoripyörät hienoine ja varmoine käyttöjärjestelmineen eivät myöskään ole kiinnostaneet eli pyöränvaihdon kautta ei ole ollut saatavilla uutta puhtia. Tohtorikin puree öljyä. Jotain pitäisi siis joka tapauksessa tehdä. No reikäpää en ole koskaan ollut ja iänpuutostauti ei enää vaivaa. Siinä pari tekijää lisää. Ostinpa täpärifillarinkin jos vaikka fillarienduroa. Katkenneet hampaat ja solisluut mielessä myin vähin äänin pois. Hiljakseen voimistuva autoimmuuni diabetes ei varmasti niinikään helpota ajeluja jos tosin ei estäkään. Kuitenkin vaan jotenkin hienoa tajuta irrottaa otteensa. Keskittyä uusiin juttuihin. No enpä aio silti myydä vanhaa sotaratsua toistaiseksi, vaikkei tällaiseen tavaraan saa kiintyäkään. Saattaa olla alkoholismia mukaillen: kerran motoristi, aina motoristi. Eli ei sanota ei koskaan, mutta kyllä se nyt tältä näyttää. Ehkä huomenna kaikki on toisin
Joh. 3:16
Solifer Export > Tunturi Tiger Aqua > Solifer Speed > Suzuki RG 125 > KTM GS 125 > Yamaha TDR 250 > Suzuki DR 650 RS > Suzuki VS 1400 Intruder > Suzuki DR 800S
Välillä se ajoon lähtö on niin vaikeeta
kuvajahtirasteista on saanut uusia reittejä ja innostusta..kunhan vaan olis enemmän aikaa siihen
nytkin tiedän ep:n rastin,kuusiokuntien,pirkanmaankin ehkä... mutta....
Viimme kesä oli kauheeta, olkapään oli alkukesästä lähtien niin kipee että ei voinut puristaa edes kaasua
Nyt näyttää paremmalta. Jo 4tkm takana ja ollaan vasta keväässä
20tkm yritän tälle vuodelle..saas nähdä missä kohtaa tulee se motivaation katkos
Ajomotivaatio on kyllä kumma juttu. Viime syksynä ajot kiinnnosti ja tuntu että syksy tuli liian aikasin. Vaikka myöhäseen pysty ajaanki.
Intoa tälle keväälle oli sitten kovasti. Mutta mitä paskaa. Lumet lähti poikkeuksellisen aikasten, mutta siihen kevät kuoliki. Pääsiäisen jälkeen ei työmatkaa pidempää ajoa juurikaan, eikä sitäkään vihti jos akka ei tarvi autoa. Ja ajaminen näisä lähireiteillä ei kiinnosta vähäähään. Aina pitäs ehtiä ensin 100 kilsaa kotoa että alkais maistuun.
Nyt ei valitettavasti pääse hakeen uutta intoa kaluston vaihdosta. Meinaa vähä lama painaa.
Peltsi kirjoitti:Ajomotivaatio on kyllä kumma juttu. Viime syksynä ajot kiinnnosti ja tuntu että syksy tuli liian aikasin. Vaikka myöhäseen pysty ajaanki.
Intoa tälle keväälle oli sitten kovasti. Mutta mitä paskaa. Lumet lähti poikkeuksellisen aikasten, mutta siihen kevät kuoliki. Pääsiäisen jälkeen ei työmatkaa pidempää ajoa juurikaan, eikä sitäkään vihti jos akka ei tarvi autoa. Ja ajaminen näisä lähireiteillä ei kiinnosta vähäähään. Aina pitäs ehtiä ensin 100 kilsaa kotoa että alkais maistuun.
Nyt ei valitettavasti pääse hakeen uutta intoa kaluston vaihdosta. Meinaa vähä lama painaa.
mek kirjoitti:
tkarjala kirjoitti:Viikonlopulle näyttää kesä saapuvan. Kaikki ajamaan!!!
Peltsi kirjoitti:...eikä sitäkään vihti jos akka ei tarvi autoa. Ja ajaminen näisä lähireiteillä ei kiinnosta vähäähään. Aina pitäs ehtiä ensin 100 kilsaa kotoa että alkais maistuun.
Vähän samoja fiiliksiä, mielummin hyppään kotiloon kun pitää jossain lähellä käydä. Lähinurkat on koluttu ja ei oikein kiinnosta katella samoja maisemia, oikeastaan ei kiinnosta tiellä/tieliikenteessä ajo ollenkaan. Lähin rytypaikka on 20 kilsan päässä ja se on ihan jees, seuraava onkin 100km päässä ja sinne on aika iso kynnys lähteä ajamaan.
Motivaatio oikeastaan hiipui jo 690 kanssa, ruisinkia on ajettu ihan tarpeeksi ja matkailu ei ole mun juttu, ainakaan vielä. Kattellaan mihin suuntaan motivaatio menee, vaikka ajokilsat tulee vähenemään niin oletettavasti ajamisen laatu paranee "touhuumisen" muodossa.
Peltsi kirjoitti:Ajomotivaatio on kyllä kumma juttu. Viime syksynä ajot kiinnnosti ja tuntu että syksy tuli liian aikasin. Vaikka myöhäseen pysty ajaanki.
Intoa tälle keväälle oli sitten kovasti. Mutta mitä paskaa. Lumet lähti poikkeuksellisen aikasten, mutta siihen kevät kuoliki. Pääsiäisen jälkeen ei työmatkaa pidempää ajoa juurikaan, eikä sitäkään vihti jos akka ei tarvi autoa. Ja ajaminen näisä lähireiteillä ei kiinnosta vähäähään. Aina pitäs ehtiä ensin 100 kilsaa kotoa että alkais maistuun.
Nyt ei valitettavasti pääse hakeen uutta intoa kaluston vaihdosta. Meinaa vähä lama painaa.
Ei oo ajelu jaksanut/ehtinyt innostaa melkein pariin vuoteen. Kalustossa öljyt kovettuvat autotallin siimeksessä. Mutta ajattelin olla kuitenkin itsepäinen ja olen ainakin suunnitellut tekeväni hauskapyörään huomenna huollon, että pääsisi viikonloppuna ja ensi viikolla ajaman. Kun ei ole silloin työreissuja, eikä lapsia. Vaan saas nähdä...tunnen itseni.
Peltsi: just tänään mietin että meidän pitäis yhdessä ottaa pikkumuksut tarakalle ja lähteä vaikka paistamaan makkaraa jonnekin hiekkatien päähän (kun tulis sopiva hetki). Luulen että kaikki tykkäis. Eikä tarttis päteä kaluston hyvyydellä tai turvesuon ylityksellä.
Follow your front wheel, keep the rubber stuff down and the shiny parts up.
Minulla kyllä tänä keväänä heittää pahasti.Joka toinen päivä olen jo myymässä molempia enskoja pois ja sitten kun saa väkisin väännettyä itsensä pyörän selkään,löydettyä taas jonkun uuden polun,tulee ajatus,että ei helvetissä myydä.
Kait se kuuluu tähän kun 50 rupee lähestymään.
Hieroin jo Harrikastakin vaihtoa.
Ja avoautojakin olen katsellut sillä silmällä
Mä tulen kaukaa,kauas menenkin,jää taakse asfaltin pätkä,ja silloin tiedän sen,mä riippuvainen ole en,kun tiellä luukutan prätkää.(Hannele Suominen)
gixxerman kirjoitti:Minulla kyllä tänä keväänä heittää pahasti.Joka toinen päivä olen jo myymässä molempia enskoja pois ja sitten kun saa väkisin väännettyä itsensä pyörän selkään,löydettyä taas jonkun uuden polun,tulee ajatus,että ei helvetissä myydä.
Kait se kuuluu tähän kun 50 rupee lähestymään.
Hieroin jo Harrikastakin vaihtoa.
Ja avoautojakin olen katsellut sillä silmällä
Tätähan se on täälläkin,mutta myyntiä en ole ajatellut ainakaan vielä.Tiet alkaa olla ajettu lähiseudulla.Aina pitäis jaksaa pukee kamat niskaan ja plää plää.Helle tuleva ei auta yhtään.
Lomalla kuiteskin taas keula kohti etelään ulkomaille uuraisille.
Avoauto tuossa pihassa on ja monasti voiton vie kulkineeksi:)
T Jarski
Olis ajomotivaatiotakin kun alpit olis tuossa poronkuseman päässä. Lääkäri määräsi kolmeksi päiväksi lepoon Puola, Zakopane. Tosin säätiedotuskin lupasi tai ollut kolme päivää "heavy rain and very wet". eli senkin vuoksi hiukan motissa täällä tatravuorilla.
Moottoripyöräily ja varsinkin enduro on siinä mielessä kiitollinen harrastus koska sitä on mahdollista toteuttaa niin monella eri tavalla. Rymyajoa metsässä tai radalla, hiekkatiesurautusta, retkienduroa makkarat repussa, pitempää reissua yksin ja isommilla enskoillla myös kaksin, rata-ajoa supermoto renkailla jne. Aina on myös mahdollisuus päivittää kalusto täysin erilaiseen pyörään tai hommata pari erilaista joilla pystyy laajentamaan skaalaa entisestään. Tapahtumat, ajelut ja reissut porukalla tai muuten samanhenkisessä seurassa ovat myös ainakin itselle todellä tärkeitä ajomotivaation kohottajia ja seuraavaa odotellessa niillä on selvä motivaatiota buustaava vaikutus
Peltsi kirjoitti:Ajomotivaatio on kyllä kumma juttu. Viime syksynä ajot kiinnnosti ja tuntu että syksy tuli liian aikasin. Vaikka myöhäseen pysty ajaanki.
Intoa tälle keväälle oli sitten kovasti. Mutta mitä paskaa. Lumet lähti poikkeuksellisen aikasten, mutta siihen kevät kuoliki. Pääsiäisen jälkeen ei työmatkaa pidempää ajoa juurikaan, eikä sitäkään vihti jos akka ei tarvi autoa. Ja ajaminen näisä lähireiteillä ei kiinnosta vähäähään. Aina pitäs ehtiä ensin 100 kilsaa kotoa että alkais maistuun.
Nyt ei valitettavasti pääse hakeen uutta intoa kaluston vaihdosta. Meinaa vähä lama painaa.
Rannikolla asuessa on se huono puoli, että puolet ajomaastosta puuttuu sisämaassa asuvaan verrattuna. Pitkälle pitäisi lähteä, että tulee uutta ajeltavaa ja katseltavaa. Täällä etelässä ei toteutunut edes pitkäaikainen haave merenjäällä ajamisesta.
Viime kesä meni vielä niissä merkeissä että jos oli tunti pari illalla aikaa, niin pakko päästä pyörän selkään. Työmatkaakin tuli ajeltua. Ajomotivaatio ei sinänsä ole hävinnyt mihinkään, mutta nyt tarvitsee jo vähän aikaa että viitsii lähteä kun lähinurkat on koluttu ja työmatka tms motarin työntäminen käy autolla mukavammin. Mutta kun viitsii ajaa puoli tuntia tai kolme varttia siirtymää suuntaansa, niin johan alkaa kiinnostavia paikkoja löytyä. Minulla kun ajamisen mielenkiinto on 50% rälläämisessä ja 50% löytöretkeilyssä. Tuollaiset riittävän kauas ulottuvat keikat kuitenkin vaativat aikaa useamman tunnin, joten niitä ei ihan niin usein ehdi.
Mutta kohta päräytän mopon käyntiin, heitän emännän töihin ja sitten onkin koko päivä ns. omaa kivaa
"Trying is the first step toward failure!"
-Homer Simpson
Exät: Honda XRV 650 Africa Twin RD03 -89 -> KTM 625 SXC -04
Ajomotivaatio on monesti samanlainen kuin salillakäyntimotivaatio. Joskus vaan tulee mielikuva että on se työlästä/hikistä/vaivalloista/blablabla mutta eipä ole kertaakaan palannut ja miettinyt että olipa paska reissu.
Vakuutusmaksut rullaa, kilometrit ei.
