Dodii

. Kolme päivää vietetty sora ja hiekkateillä ja väkisinkin naurattaa. Lähtötilanne ei ollut hääppönen kun Tikrun ajoasento sai kaikki pitkän nuoruuden aikana kerätyt kivut nousemaan pintaan, mutta kun perjantaina alkumatkasta tarkistin mittarin kilometrit niin 130km ja napsahti kaikki kohilleen.
Oli semmoinen takkuisempi metsäautotie jossa sai olla tarkkana spoorien ja kivien kanssa, ajelin tapeilta ja yx kax huomasin että ajo alkoi sujua ja käsien pakotus loppua ja siitä eteenpäin ajo rentoutui ja alkoi oppimisjakso sekä luottamisen rakentaminen. Lauantai ja tämä päivä olikin sitten yhtä juhlaa ja varsinkin tänään paksulla hiekalla Vaalan ja Oulun välillä tuntui uskomattomalta kuinka helposti Tikru etenee eikä venkoile sen kummemmin kuin entinen Yamahakaan. Hiekkatie osuuksilla tuli pari nuoruuskohtausta ja mieleen aika, jolloin Wanha piirteli pitkää sladijälkeä kaukalossa
Alustaa en vielä ole saanut pohjaamaan vaikka takajousen ja vaimennuksen säädöt on molemman aivan nollissa ja joko jousitus tai Wanha on alkanut nöyrtymään ja mukavuutta on alkanut löytymään. Takajarru on entiseen verrattuna niin tehokas että tahattomia lukkojarrutuksia tulee helposti, etujarru on taas erittäin tunnokas ja sillä voi herkutella huoletta.
Karoo 2 passaa hyvin Tikruun ja pyörä on edelleen vakaa ajettava ja maantienopeudet hoituu mukavasti, vaikka valmistajan suositus tuolle rengastukselle onkin vain alle 90km/h.
KulutusvertailussaTrumpaan tankkasin 10.70, uusiin Tenere 660 malleihin meni 9.80 ja toiseen 10.20 ja uuteen Trans Alp 700 Hondaan 10.70 sama matka kaikilla takana sorry nyt en muista kilometrejä.
Triple laulaa hienosti ja tuo moottori vaan vääntää väkisin typerän virnistyksen vanhan miehen kurttuiseen naamaan...