Mikä tekee pyörästä matkaenduron?

[Hannu]

Takaiskusta huolimatta, voitin silti kaksisylinteristen luokan (ainoana). Lällällää !!

Takaiskuventtiili hankintalistalle ennen seuraavia koitoksia?

Jokos Sarkolan sänkicrossit on ajettu vai ajetaanko ollenkaan? Eikös sinnekin visioitu viime vuonna "takatappisarjaa"... Ei sillä että pääsisin ajamaan, mutta ensi viikolla päässen eroon apujaloista ja saanen luvan ajaa sentään autoa, joten voisi tulla edes yleisöksi.

[Veijo]

Takaiskusta huolimatta, voitin silti kaksisylinteristen luokan (ainoana). Lällällää !!

Takaiskuventtiili hankintalistalle ennen seuraavia koitoksia?

Jokos Sarkolan sänkicrossit on ajettu vai ajetaanko ollenkaan? Eikös sinnekin visioitu viime vuonna "takatappisarjaa"... Ei sillä että pääsisin ajamaan, mutta ensi viikolla päässen eroon apujaloista ja saanen luvan ajaa sentään autoa, joten voisi tulla edes yleisöksi.

Puuhamies on intissä, niin Sarkolan "isoja" ajoa ei ole, pellolle kylläkin pääsee. Kävimme siellä viikko sitten lauantaina.

[Mage]

Saahan siihen R12000000GS:ään pinnavanteetkin lisävarusteena.

On muuten komia peli, joskus koeajoin ja yllätyin positiivisesti. Mutta niin aiheeseen, kai se kuski siitä pyörästä sen matkaenduron tekee. Ite oon ajanut 8h aikana omalla 400cc luttiaisella 600km, perse oli toki hellänä mutta kyllä se matkantekoon menee.

Loppuun pakollinen mielipide; mun mielestä varadero, v-strom, tdm jne vastaavat ei oo matkaenduroa nähnykkää, ne on vaan pystympiä gold wingejä.

Tonnisen Varaderon kuskina voin myös sanoa, ettei ole ko. pyörä mikään enduro. Jo jarrujenkin takia hankala ajaa soralla.

[PAH]

Olen vähän eri mieltä Magen kanssa Varaderon soratieominaisuuksista. Dual jarrujen kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia, koska käytän pyörän pysäyttämiseen pääasiassa etujarrua, liikuimpa soralla tai asfaltilla. Ainut mieleen tuleva tilanne missä Dualeista on haittaa on jos yrittää kääntää pyörää takajarru lukossa. Sitä tuskin tekisin muutenkaan 250kg painavalla pyörällä. Suurimmat haasteet asettaa pehmyt hiekka jossa painava keula+pieni etupyörä pyrkii puskemaan. En myöskään lähde Varaderolla soita ylittämään.

[panttiroiko]

15 vuotta sitten kierrettiin Raimon kanssa Lappia 4 päivää, itte ajelin piikki-TZR:llä, Raimolla oli alla velipojan uudenkarhee TDM. Kumpaakaan ei varmaan voi sanoa matkaenduroksi, mutta matkaa tuli 2500km, jossain vaiheessa Lapissa jouduttiin pois asfaltiltakin...

Harrastus kehittyi, pitkään "jouduin" tyytymään veljen pienempään tai isompaan Intruderiin. Raimon kanssa silloinkin sai välillä matkaa tehdä, ja se tarkoitti että väistämättä eteen tuli taas muuta kuin asfalttia... No eihän Intikalla tehnyt mieli matkaa tehdä soralla, mutta aina se matka vaan eteni. Ja kummasti oli mukavaa erilaisilla pyörillä, Raimolla taisi siihen aikaan olla Dominator menossa. Joskus sovittiin missä nähdään, molemmat meni sitten omia polkujaan, tai itsellä enemmänkin teitä.

Nyt on alla AT, ja voi varmaan viimein sanoa ajavansa jonkinlaisella matkaendurolla. Osaavat kuskit voi upottaa sen suohon, tällanen huonompi kuski voi kiertää suon sorateitä pitkin. Voi sillä käydä akan kanssa pyynikillä tiistai-iltana munkitkin haukkaamassa, jos siltä tuntuu. Ainakin sorateillä ajaminen on huomattavasti hauskempaa AT:lla kuin aikoinaan Intikalla.

Hankalaksi menee matkaenduron määrittely, kun ei pitäs unohtaa kuskin merkitystä tässäkään hommassa... Toiset haluaa parhaan mahdollisen pyörän suon läpi ajamiseen, toiset hakee haastetta siitä, että pyörän suunnitellut insinööri on tarkottanut sen alunperin johonkin ihan muuhun hommaan... Sitä vaan sanosin, että harrastukselle ei kannata laittaa liian tiukkoja raameja, eikä miettiä pyörän valintaa numeroitten ja määritelmien perusteella. Ei tässä hommassa kuitenkaan ole mitään järkeä.

Kattelkaa, kokeilkaa ja ennenkaikkea, PITÄKÄÄ HAUSKAA!

[kaitsu2]

Minulle on tullut pikkuhiljaa sellainen tuntuma, että matkaenduron tekee pyörään valittu rengastus. Oma esimerkki vuodelta 2002: pyöränä BMW R650, eli aikanaan taatusti maantie/katupyörä. Tykkäsin ajella myös pienempiä teitä, ja kun ainakin Avonilta löytyi vähän karkeampikuvioisia renkaita 18 tuumaisina eteen ja taakse, niin semmoiset laitoin. Mieleenjäänyt reissu oli matka pääteitä myöten Ristiinasta Kiteelle ja sieltä pohjoiseen Suomussalmelle noita "GT-kartan ohuimpia viivoja" pitkin. Ja joskus menin päättelemällä, että jos noiden metsäautoteiden välillä on kartan mukaan vain kilometri, niin kaippa sen pätkän joku on ajanut metsäkoneella ja jättänyt siihen pyörän mentävän ajouran. Enkä muista umpiperiin joutuneeni, eli aina sieltä ajettava pätkä löytyi.
Bemu oli suht kevyt, kuivapaino 185 kg, enkä joutunut sitä missään suossa nostelemaan, enkä yksin ajaessani olisi sellaisiin ajanutkaan. Tavarat kulki hyvin matkassa, mutta reilu 15 litrainen tankki ei olisi ilman lisäkannuja riittänyt, vaan mukana oli gallonan kanisteri. On se Itä-Suomi tyhjentynyt, varmojen tankkauspaikkojen takia jouduin tekemään muutaman sivuun koukkaamisen, kun ei uskaltanut jättää sen varaan, että kaikista karttaan merkityistä kylistä bensaa löytyy. Eikä muuten olisi löytynytkään.
Yksi mieleenjääneitä juttuja oli ajaminen lentohiekkaisia metsäautoteitä pitkin. Aluksi pyörä tuppasi kiemurtelemaan, mutta vauhdin nosto 60:iin rauhoitti menon.
Sittemmin vaihdoin Bemun Triumph Thunderbirdiin, jolla silläkin soratieajo kyllä sujui, mutta ei tuntunut kovin vakuuttavalta. Trumppa vaihtui viime kesänä Transalppiin ja tuntuu nyt olevan aika sopiva pyörä minun tarpeisiin: huvikseen tehtävän soratiekruisailun ohella ajan myös työmatkat kaupungissa ja viikonloppumatkat Turusta työpaikalta kotiin Ristiinaan (700km edestakaisin).Melko tylsä matka pääteitä myöten ja pyrin aina silloin tällöin viihdyttämään itseäni ajelemalla vähän vaihtoehtoisiakin reittejä.
Elikkä yhteenvetona, minusta matkaenduro on pyörä, jolla voi suht mukavasti tehdä matkaa, mutta sillä selviää myös sellaisista pätkistä, joihin ei normaali henkilöautolla ole asiaa. Aidot endurot on asia erikseen, mutta jos haluaa ajella vaikkapa Etelä-Eurooppaan, niin moottoriteitäkin joutuu ajelemaan, eikä ainakaan minulla ole niin pitkiä lomia, että voisin suunnitellä vähänkään pitempää reissua polkuja myöten. En ole käynyt, mutta voisin kuvitella, että vaikkapa matka Mongoliaan on 90% enempi ja vähempi päällystettyjä teitä myöten, 9,9% soraa ja korkeintaan se 0,1 prosenttia sellaista, että siitä voisi käyttää nimitystä rypeminen.
Matka-, cityenduro, allround yms. terveisin
Kaitsu