Talviöljystä keskusteltaessa W lukema antaa vahvoja viitteitä kylmäkäynnistyksen rasittavuuteen moottorille, koska olipa öljy miten hyvää tahansa käyntilämpöisenä tai vaikka miten kallista, ei yksinkertaisesti 0 C:ssa liian paksu öljy ennätä muodostaa turvallista voitelukalvoa kaikkiin voitelua tarvitseviin kohteisiin, vaan ylimääräistä kulumista tapahtuu. Tehokas starttimoottori kyllä voi paksuilla öljyillä täräyttää koneen helpostikin tulille, mutta se ei kerro siitä, ettei turhaa, ylimääräistä kulumista tapahtuisi.
Tämä W lukena antaa eri öljyille keskenään vertailukelpoisen mitan öljyn juoksevuudesta talvisissa olosuhteissa.
Öljyn hinta on hiukan hankala laatumittari, sillä imagotekijät jylläävät harrastepohjaisten tuotteiden markkinoinnissa yleensä vahvemmin, kuin peruskulutustavarakaupassa.
Mitä sanotte vaikkapa mp-valmistajien merkkisistä moottoripyörä ja perämoottoriöljyjen hinnoittelusta: luokituksiltaan ( API ) yleensä suht vaatimattomia, perusöljyltään mineraalisia tai puolisynteettisiä, viskositeettiluokiltaan kapea-alaisia myydään hirvittävillä kehusanoilla ja "autoöljyjen" käyttämisestä varoittamalla, hirvittävillä litrahinnoilla. Varaosakaupasta öljy-yhtiöiden nimellä varustettuna, vastaavanlaiset öljyt ovat sieltä kaikkein halvimmasta päästä!
Hauskinta mielestäni tuossa on vielä se, kun kyseisiä perusöljyjä huippuhintaan myydään moottoripyöriin niiden sopivuudella "kuumaan" ajoon ja perämoottoreihin erityisellä sopivuudella kylmänä käyviin moottoreihin. Samaan aikaan useimpien mp- ja venemoottorivalmistajien luokitusvaatimukset täyttyvät lähes millä tahansa nykymoottoriöljyllä.
Jälkimarkkinointi vain tuntuu tietävän asioista enemmän, kuin tehtaiden insinöörit, pyyteettömästikkö?
