Kinder-yllätysmuna on jännittävä. Enduron, tuollaisen millä ajetaan perhereissuja kans, kyljissä on myös Kinderit, eli suuntavilkut. Ne toimii (vilkkuina) ihan hienosti niin kauan kunnes osuu johonkin ja halkeaa. Niin ne tekee usein. Monen halkeamisensa jälkeen alkaa jännitys kuitenkin hiipumaan, siis että mitä vilkun sisuksista löytyy. Aina samat tylsät hilut leviää maastoon. Ei koskaan koottavaa dinosaurusta. Yllätyksellisyytensä menettäneenä, muutenkin, ne jossain vaiheessa lakkaa toimimasta.
Onneksi joskus jotain jää roikkumaan johdon varaan eli talteen. Se helpottaa entisöintitöitä. Nyt meni munat silti vaihtoon.
Kauden -09 moponrakentelu on ollut aika vähissä. Jäi navigointivehkeisiin ja peräpään raapimiseen.
EU:n hehkulamppuvainon vauhdittamana sain inspiksen vaihtaa koko takavalovarustuksen ledeihin. Tein samalla koko se irtoavan peräpään uudestaan.
Pyrstö lamppuineen pois vaan ja uusi PE-HD-versio tilalle. Sitä kaiken kestävää muovia on mukava muokata. Uudet LED-vilkut on Hellan autokamaa, pirun kirkkaat ja asennostaan huolimatta näyttää suoraan takanaolijan silmään. Niiden heijastinpinta on muotoiltu tuohon kulmaan. Kumijalat niille tein sellaiset, että saattavat pysyä ehjänä pitkäänkin. Takalamppu on ledejä täynnä sekin ja löytyi Bilteman tuning-hyllystä. Se toimii suoralla kytkennällä, mutta vilkuille jouduin kytkemään lisäkuormaksi polttimoita simuiloivat tehovastukset, jotta rele tajuaisi tuikuttaa niin kuin ennenkin. Koko perä on vanhan tavoin elastinen ja kopauksia (toivottavasti) kestävä.
Jos vaan paikat muuten mukana pysyy, tärinän siedossa ledien voittanutta valon antajaa ei ole. Pari kuvaakin laitoin tuonne alle.
Taas mopeti kohentui ja kevenikin aavistuksen. Hyvää vauhtia ollaan menossa siihen, että myös moponi nokallekin tulee samaa tekniikkaa- uutuuden hohtoa. Vielä mennään raskaan sarjan HIDeillä, mutta johnakin päivänä pitää vaihtaa tyyliä.
Muu projektirassaus painottui perinteiseen "mopo pura- ja kokoa" -komennon noudattamiseen. Komennon annan itse itselleni joka vuosi kaamoksen kynnyksellä ja sitä vastaan ei pullikoida.
Se ajoittuu aina Pystärin jälkeiseen elämään, Silloin on yleensä hyvä laittaa kaikki osiksi ennen Joulupukin ja lumen tuloa.
Kaikki pölyä ja liejua imeneet osaset: iskarit, taka- ja etupään laakerit ym. auki, puhtaaksi jne. Mitään rikki mennyttä tai loppuun kulunutta ei tullut vastaan. Parin pahemman jysäyksen jälkeen epäilin kovasti nyrjähdyksiä siellä täällä. Putipuhtaasta rungosta ei kuitenkaan lötynyt mitään vikaa. Ainoastaan hemppuva ketjulaahuri oli syönyt alumiinia altaan. Lisävahingon estämiseksi liimasin väliin neopreenia, ettei haarukka kulu puhkipoikki. Juu ja ohjaustangon kiinnitysten kumipuslasysteemi oli lopussa. Jäykistin kovaksi.
Jossain täällä oli totista vääntöä ja väittelyä kartiorullalaakereista. Väitin että mopon ohjauslaakeri on paras pitää välyksettömässä nollamomentissa, vaikka manuaalit ja muut muuta väittää. Nyt tuokin on sillä säädöllä pyörinyt vammoitta 40tkm. Mainitun laakerin esijännitys on kai turhaa jos se noin kestää paremmin (vastaväittäjille: hyviä työstökoneita valmistavat työstökoneet ja niiden toleranssit on eri juttu).
Jarrut on huoltolistallani aina niitä tärkeimpiä roplattavia. Niiden hieno tunnokkuus säilyy kun vaan jaksaa huolehtia vähintään vuosittain ettei pölyhuulien väärällä puolella ole kuivaa kittiä. Eli muruiksi nekin, kaikki mekaniikka notkeaksi, tuoreet synteettiset vassut joka rakoon(kumit tykkää siitä), uudet nesteet ja silleen.
Myllyyn vaihdoin vesipumpun stefan ja akselin. Vikaa niissä ei ollut, kunhan vaan tein sen. Venttiilien välykset oli ok.
Silloin kun SE:n ostin, unelmani oli tehdä siitä (omasta mielestäni) tavallista parempi matkaenduro. Nyt se alkaa perusteellisten testien jälkeen pikkuhiljaa olla sitä. Ehdokkaassa oli alunalkaenkin selvästi talenttia.
Koska tykkään KURApyöräilystä isolla matkaENDUROLLA, eipä juuri Superia ohittanutta aihiota mistään tahdo löytää.
Mitä enemmän kuraa ja mitä hikisempi takki, sen parempi. Kun päivän lukujärjestys näyttää aamusta iltaan pelkkää urheilutuntia, niin takatapit vaan ylös ja kaasu auki. Jatkuvaa haastetta pitää yllä se, että tuommoisen hullun härjän seljässä mä olen usein pelkkä matkustaja. Tuskin tulee päivää, jolloin sen väitän kesyttäneeni.
Toisaalta; touringlomalla mitä hienommin kehräävä rukki alla ja mukavampi penkki perhematkailuun sen parempi.
Aika harvalla vehkeellä onnistuu kaikki tämä.
Sitten tämän vuoden ajosaldoa:
Mennyt mopoiluvuosi oli hyvä. Ihan parhaasta päästä. Tuli taas tehtyä pitkin kautta monta A1-luokan reissua. Kypärä oli pois päästä aika vähän. On se vaan makeeta kun on loma, saa vetää puhtaan paidan alle ja nahkapuvun päälle. Perhematkalla jossain, kiireetöntä telttailua, jätskikioskilla lojumista ja kauniita kesämaisemia.
Vähän muutakin...
Jääratakausi alkoi myöhässä ja päättyi aikaisin, mutta jäälle pääsin kuitenkin. MP-messureissu Helsinkiin tuli taas tehtyä tutussa porukassa, ämpeellä tottakai. Sitten oli Suomen Talviralli, Viron Talviralli, erittäin kurapitoinen Sukkamehusuraus, erilaisia kesämatkoja sinne tänne, yöllä ja päivällä, väliin moottorittomalla kaksipyöräisellä TDT, Ylöjärven crossihallihyppelyä, makeinta mahdollista endurojuhlaa Säkylän malliin ja samaan tyyliin Honkajoen GNCC-skaboissa, sänkicrossia ja eräänlainen kauden päätös, perinteisin kaikista: Pystymettä pitkät, syvän ja kostean kaavan mukaan.
Lisukkeena vielä noidenkin perään itsenäisyyspäivän joukkuekisa- KärmeKustaanKiemurat, jonne starttasin linjasta lipsuen (Jannen luonnehdinnan mukaan) ”lasten pyörällä". Oranssi oli sekin, vaan kovin pieni. Ihan outo. Siinä oli vaan yksi kiertokanki ja sen päässä heiluva orpo mutta ärhäkkä mäntä. Se syrjähyppy oli pian ohi. Eli ei me kauaa reitillä viivytty, eli pärjättiin pirun hyvin.
Tää foto on Honkajoen juoksustartista. Ainoona kakspyttyisellä mukana. Läskikasi oli vähän raskas työntää sannassa.
Yhdellä tavalla äärimmäisen matkaendurohenkevä oli ehkä se päivä kun silloin yhtenä kesäaamuna naapurin kanssa pakkailtiin reppuihin eväitä, kiskottiin crossikamojen päälle jotain tuulen pitävää ja lähdettiin vaisua marssitahtia, eli nappuloita säästellen kohti Säkylää (joka alkaakin olla jo perinne). Päivä spoorissa ja pyöristyneillä nappuloilla illaksi kotiin.
Tää on aika hiano laji.
Hyvää joulua kaikille ja uutta vuotta myös.
Täältä tähän…
Harvinainen se on kesälläkin näillä seuduilla.