Tein tällasen löydön navetan vintiltä ja tekaisin siitä "pöydän" ja olen ihimetellyt että onko tämäkin joku separaattori??amaunu kirjoitti: separaattori
Offtopicciin lipeää,vaan livetkööt.
Jatkumo
Valvoja: Moderaattorit
Offtopicciin lipeää,vaan livetkööt.
- Liitteet
-
- separaattori.JPG
- (118.8 KiB) Tiedosto ladattu 569 kertaa
Tuo arvoitus siis ratkesi, mutta edelleen ihmetyttää, miksi uudenkarhea LC8 on pitänyt muuntaa palapeliksi lattialle?timo kirjoitti:Pisteet sulle tarkkaavaisuudesta. Testasin onko täällä kukaan hereilläamaunu kirjoitti:
Noniinpä se näyttää seinällä roikkuvan. Tarkemmalla silmällä katottuna SEn alla näyttääkin roikkuvan hieno kiiltävä vesiautomaatti
Hannu
Minä tiedän, HD kertoi. Annetaan kuitenkin Timon jatkaa, jos niin haluaa.Hannu kirjoitti:Tuo arvoitus siis ratkesi, mutta edelleen ihmetyttää, miksi uudenkarhea LC8 on pitänyt muuntaa palapeliksi lattialle?timo kirjoitti:Pisteet sulle tarkkaavaisuudesta. Testasin onko täällä kukaan hereilläamaunu kirjoitti:
Noniinpä se näyttää seinällä roikkuvan. Tarkemmalla silmällä katottuna SEn alla näyttääkin roikkuvan hieno kiiltävä vesiautomaatti
Veijo
Kanavia kiilloittaessa ja osia odottaessa naputtelen tähän väliin hiukan isojen ja kömpelöiden seurusteluenduroiden erittäin epävirallista vertailua ja aiheella fiilistelyä:
Evo Supertenere oli tietyin ehdoin aivan mahtava ”enduro”. Siitä jäi hyvät muistot. Osin juuri siitä syystä että ajoin sillä niin paljon. Niinhän siinä käy, että aikahan kultaa ne huonommatkin- siis muistot. Eli kun intohimoisesti starttaa kerta toisen jälkeen voi tällainen monivammainenkin joskus onnistua.
Nappiin osunut hyppyri, tuurilla selvitetty kivikko tai mahtavat ajolinjat kosteassa hiekassa jää kokematta jos ei edes yritä. Jammulla homma ei onnistunut automaattisesti. Luut paukkui rikki ja metallia vääntyi vaikka oli kuinka tarkkana ja hereillä. Pyörä oli konstailematon mutta haastava pideltävä.
Moottorina tuollainen 5-venttiilinen parallel twin on kehityskelpoinen. Harmi vaan, että sitä kehitystä ei ole tapahtunut. Painava se on, mutta sitäkin mukavampi luonteeltaan. Se 70 heppaa ainakin, mitä siitä luvattiin, hirnui minunkin moponi. Yleensä sänkicrossistarteissa taakse jäi enempi mopoja mitä pääsi edelle. Jammu oli hyvä kiihtymään. Sillä paikkasi hyvin kömpelöt käännökset.
Se teho oli sopiva määrä nappulakumeille ja pyörän ajo-ominaisuuksille raskaallakin ajoalustalla. Kyllähän se loppui keväisellä routamaalla, mutta niin loppui muutkin avut. Kuskilta ja mopolta. Esim. ojan ylitykset sillä oli säälittävän näköistä seurattavaa, ainakin kavereiden mielestä.
Näitä enduro-ominaisuuksia ei voi millään verrata minkään aikakauden kilpaenduroihin. Puhutaan ihan eri lajistakin. Silti koitin jääräpäisesti suoriutua sillä joka paikassa. Ja jopa nautin siitä.
Saattoi käydä joskus niinkin, että en jossain sarjaendurossa ollut edes viimeinen.
Toisaalta kun ajoin sillä pirusti myös euroopan reissuja, voin väittää sitä pikkaisen paremmaksi moottoripyöräksi kuin kilpailijansa. Moneenko temmiin tai husseen on ruuvattu laukut kesäksi ja hurautettu mamman kanssa maailmalle?
Koska en ole koskaan pärjännyt kummoisestikaan siellä missä aikuisten oikeesti pitää osata jotain, oivalsin jo kauan sitten ettei mun tarvi siitä ottaa painetta. Töppäilyn jälkeen itselleen nauramisen taito, ajokaverit, mieluinen mopo ja tekniikan harrastaminen on tärkeämpää.
Ja jos ei aja ammatikseen kilpaa, tai edes ”piiritasolla” tosissaan, voi pyöriä harrastaa myös eri tavalla.
Mielestäni on ihan ok, jos vertailee pyöriä kuin pikkupojat. Nätti tarrasarja voi olla jollekin iso ilo.
Isompi kuin syntyjään kissanpaskanpureksijalle MM-osakisavoitto.
Tyylipisteet on tärkeitä. Niitä on helppo jaella täällä missä kello ei tikitä.
Hienoja fiiliksiä ajoretkistä ja pyöriä joita tulee äkkiseltään mieleen on paljon. Listaa riittää:
Ekana mikä tahansa matkamopo, kunhan se kulkee eteenpäin. Mamma selkää vasten, alpit ja pitkä loma edessä.
Sitten seuraa aika moni endurosuraus. Niitä on satoja- kesäkelillä vähemmän.
Pyöristä jää mieleen moni jonka haluasin, kumma kumma että ovat kovin kurapainotteista kamaa tyystin. No joo onhan noi tehokkaat muoviluoditkin ihan mukavia niin kauan kuin keula on ilmassa. Sen jälkeen niiden ominaisuuksia on vaikea saada näissä oloissa soveltumaan mihinkään.
Joskus ihailin aitoja ja ensimmäisiä GS-bemareita. Niitä laiskoja jä kömpelöitä lehmiä. Niissä on edelleenkin jotain jäljittelemätöntä matkaendurohenkeä. Räväkämmät DR-suzukit kuuluvat samaan sarjaan.
Kisaenskoista ja crosseista vääntäkööt kättä ”ammattilaiset” OR-proon sivuilla, mutta jotain mielipidettä niistä tähänkin;
Itselläni oli pitkään Jammu 250WR. Oli se hyvä kisapeli harrastajalle. Montaa muutakin on tullut testattua ja ajettua enemmänkin, mutta mikä tahansa hyvissä säädöissä oleva mopo on nautinto ajaa, jos on oma kunto ja biorytmi kohdallaan. Esim, kerran sain ajaa juuri enduron suomenmestaruuden kuitannutta KTM-piikkistä hyvässä spoorissa, hyvissä olosuhteissa. Nam nam. Että voi 2-t satapiikki maistua hyvältä.
Sitten taannoin parasta kaikesta oli jäärata. Se lopahti osaltani pahaan rytinään ja piiitkään sairaslomaan.
Takaisin hevienduroon;
Yhtenä osana pistetaulukossa on ehdottomasti teho. Sen painoarvo on suuri. Tarkoitan sellaista tehoa jota voi oikeasti käyttää. Dynokäyristä viis.
Teneressäni oli kyllä potkua. Riittävästi jopa päitsin kiertoon.
(En silti lähtenyt sillä sinne pyörän voittamattomien ominaisuuksien takia vaan että koska minulla oli sellainen pyörä. Kiersin sillä järven kahdesti, enkä avannut kaasua kertaakaan ihan auki. Että silleen).
Ihan omiin svääreihin tällä alueella tultiin kun kotari loi LC8.:n.
Ajoin vuoden verran 950 Adventurella. Kikkailin siihen kaikkia parannuksia, jotta sillä pärjäisi. mm. liian leveä tavanne ei toiminut. Hankin kapeamman. Tuli vähän parampi, mutta pyörä on lähtökohtaisesti tarkoitettu sinne missä on enempi vähempi esteitä mitä väistellä ja mihin törmätä. Ei kuperkeikkaenduroon ja rikottavaksi.
Katuajoon sileillä kumeilla Adventure ei ole mitenkään sensaatiomainen tykki. Se on ”ainoastaan” sataheppainen.
950 SE on varustettu ihan samalla moottorilla. Kyse on kuitenkin ihan eri jutusta. SE:a voi varovasti kutsua jopa enduroksi ja se on ”jopa” sataheppainen.
Hyvä ja tilava enduromainen ohjaamo, kapea olemus ja kunnon jousitus tekee pyörästä kevyemmän mitä se oikeasti on. Sillä on pienin muutoksin mahdollista ajaa nautinnollista metsäenduroa ja siinä on ihan törkeesti tehoa. Annan maksimi tyylipisteet tästä kaikesta, vaikka sillä on edelleen hankalaa hypähtää ojan tai puun yli. Läskimöhkäleolemus tulee esiin pahassa paikassa.
Hauskuuskerroin on kuitenkin kohdallaan kuten kadun ulkopuolinen uskottavuuskin.
SE on riittävä ku…njatke kenelle vaan.
On kumma jos ei ala tosikolla stondaamaan kun sen saa hirnumaan täyttä laukkaa.
Yksi hyvä raja ja mittari tais olla pyörän kykyjä ja luonnetta koitellessani eräs viimetalvinen ajelu tuolla kotispoorin kesantopellolla. En ollut eläissäni kokenut mitään vastaavaa. Lyijynraskasta keväistä nuoskaa oli polveen asti ja lumen alla oleva heinänjuuri antoi piikirenkaalle hyvän pidon. Ajoin tukka hulmuten tapeilta täysympyrää kakkosella kaasu selällään, keulan plaanatessa lumen pinalla. Varmaan joudun helvettiin. Tuon on pakko olla syntiä. Mutta olkoot.
Heti perään koitin 525EXC:llä samaa. Tehot riitti jalka maassa paskaringin pyörittämiseen. Se ei ollut uutta.
Herkkiä kurapyöräilyfiiliksiä ei voi ostaa. Ne vaan tulee eteen.
Ja toistaa itseään. Tuttuakin tutumpaa on ajotauolla pakokäyrän kuumuudesta nouseva paahdetun turpeen muhevuus. Sen maistaa suussa. Ja usva joka on kastellut ajolasit umpeen ja leukasuojasta tippuva räkä.
Ja kun kavereiden kanssa pysähdymme jonnekin tukkilanssille, kiipeämme puuvuoren päälle, juomme termarikahvia ja syömme makkaravoileipää. Vaikka kasa on rännän peitossa, aina joku liimaa corensa pihkaan. Siinä istumme ja ihailemme alhaalla tukkiauton kääntöpaikalla lepääviä kauniita moottoripyöriämme ja kehumme toisiamme.
Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta väsynein on aina alakynnessä ja pirtein antaa itselleen edellisen pätkän johtoon yltävät pisteet.
Kohta taas hilaamme pihkaiset perseemme takaisin satulaan. Ne kuuluvat siihen.
Evo Supertenere oli tietyin ehdoin aivan mahtava ”enduro”. Siitä jäi hyvät muistot. Osin juuri siitä syystä että ajoin sillä niin paljon. Niinhän siinä käy, että aikahan kultaa ne huonommatkin- siis muistot. Eli kun intohimoisesti starttaa kerta toisen jälkeen voi tällainen monivammainenkin joskus onnistua.
Nappiin osunut hyppyri, tuurilla selvitetty kivikko tai mahtavat ajolinjat kosteassa hiekassa jää kokematta jos ei edes yritä. Jammulla homma ei onnistunut automaattisesti. Luut paukkui rikki ja metallia vääntyi vaikka oli kuinka tarkkana ja hereillä. Pyörä oli konstailematon mutta haastava pideltävä.
Moottorina tuollainen 5-venttiilinen parallel twin on kehityskelpoinen. Harmi vaan, että sitä kehitystä ei ole tapahtunut. Painava se on, mutta sitäkin mukavampi luonteeltaan. Se 70 heppaa ainakin, mitä siitä luvattiin, hirnui minunkin moponi. Yleensä sänkicrossistarteissa taakse jäi enempi mopoja mitä pääsi edelle. Jammu oli hyvä kiihtymään. Sillä paikkasi hyvin kömpelöt käännökset.
Se teho oli sopiva määrä nappulakumeille ja pyörän ajo-ominaisuuksille raskaallakin ajoalustalla. Kyllähän se loppui keväisellä routamaalla, mutta niin loppui muutkin avut. Kuskilta ja mopolta. Esim. ojan ylitykset sillä oli säälittävän näköistä seurattavaa, ainakin kavereiden mielestä.
Näitä enduro-ominaisuuksia ei voi millään verrata minkään aikakauden kilpaenduroihin. Puhutaan ihan eri lajistakin. Silti koitin jääräpäisesti suoriutua sillä joka paikassa. Ja jopa nautin siitä.
Saattoi käydä joskus niinkin, että en jossain sarjaendurossa ollut edes viimeinen.
Toisaalta kun ajoin sillä pirusti myös euroopan reissuja, voin väittää sitä pikkaisen paremmaksi moottoripyöräksi kuin kilpailijansa. Moneenko temmiin tai husseen on ruuvattu laukut kesäksi ja hurautettu mamman kanssa maailmalle?
Koska en ole koskaan pärjännyt kummoisestikaan siellä missä aikuisten oikeesti pitää osata jotain, oivalsin jo kauan sitten ettei mun tarvi siitä ottaa painetta. Töppäilyn jälkeen itselleen nauramisen taito, ajokaverit, mieluinen mopo ja tekniikan harrastaminen on tärkeämpää.
Ja jos ei aja ammatikseen kilpaa, tai edes ”piiritasolla” tosissaan, voi pyöriä harrastaa myös eri tavalla.
Mielestäni on ihan ok, jos vertailee pyöriä kuin pikkupojat. Nätti tarrasarja voi olla jollekin iso ilo.
Isompi kuin syntyjään kissanpaskanpureksijalle MM-osakisavoitto.
Tyylipisteet on tärkeitä. Niitä on helppo jaella täällä missä kello ei tikitä.
Hienoja fiiliksiä ajoretkistä ja pyöriä joita tulee äkkiseltään mieleen on paljon. Listaa riittää:
Ekana mikä tahansa matkamopo, kunhan se kulkee eteenpäin. Mamma selkää vasten, alpit ja pitkä loma edessä.
Sitten seuraa aika moni endurosuraus. Niitä on satoja- kesäkelillä vähemmän.
Pyöristä jää mieleen moni jonka haluasin, kumma kumma että ovat kovin kurapainotteista kamaa tyystin. No joo onhan noi tehokkaat muoviluoditkin ihan mukavia niin kauan kuin keula on ilmassa. Sen jälkeen niiden ominaisuuksia on vaikea saada näissä oloissa soveltumaan mihinkään.
Joskus ihailin aitoja ja ensimmäisiä GS-bemareita. Niitä laiskoja jä kömpelöitä lehmiä. Niissä on edelleenkin jotain jäljittelemätöntä matkaendurohenkeä. Räväkämmät DR-suzukit kuuluvat samaan sarjaan.
Kisaenskoista ja crosseista vääntäkööt kättä ”ammattilaiset” OR-proon sivuilla, mutta jotain mielipidettä niistä tähänkin;
Itselläni oli pitkään Jammu 250WR. Oli se hyvä kisapeli harrastajalle. Montaa muutakin on tullut testattua ja ajettua enemmänkin, mutta mikä tahansa hyvissä säädöissä oleva mopo on nautinto ajaa, jos on oma kunto ja biorytmi kohdallaan. Esim, kerran sain ajaa juuri enduron suomenmestaruuden kuitannutta KTM-piikkistä hyvässä spoorissa, hyvissä olosuhteissa. Nam nam. Että voi 2-t satapiikki maistua hyvältä.
Sitten taannoin parasta kaikesta oli jäärata. Se lopahti osaltani pahaan rytinään ja piiitkään sairaslomaan.
Takaisin hevienduroon;
Yhtenä osana pistetaulukossa on ehdottomasti teho. Sen painoarvo on suuri. Tarkoitan sellaista tehoa jota voi oikeasti käyttää. Dynokäyristä viis.
Teneressäni oli kyllä potkua. Riittävästi jopa päitsin kiertoon.
(En silti lähtenyt sillä sinne pyörän voittamattomien ominaisuuksien takia vaan että koska minulla oli sellainen pyörä. Kiersin sillä järven kahdesti, enkä avannut kaasua kertaakaan ihan auki. Että silleen).Ihan omiin svääreihin tällä alueella tultiin kun kotari loi LC8.:n.
Ajoin vuoden verran 950 Adventurella. Kikkailin siihen kaikkia parannuksia, jotta sillä pärjäisi. mm. liian leveä tavanne ei toiminut. Hankin kapeamman. Tuli vähän parampi, mutta pyörä on lähtökohtaisesti tarkoitettu sinne missä on enempi vähempi esteitä mitä väistellä ja mihin törmätä. Ei kuperkeikkaenduroon ja rikottavaksi.
Katuajoon sileillä kumeilla Adventure ei ole mitenkään sensaatiomainen tykki. Se on ”ainoastaan” sataheppainen.
950 SE on varustettu ihan samalla moottorilla. Kyse on kuitenkin ihan eri jutusta. SE:a voi varovasti kutsua jopa enduroksi ja se on ”jopa” sataheppainen.
Hyvä ja tilava enduromainen ohjaamo, kapea olemus ja kunnon jousitus tekee pyörästä kevyemmän mitä se oikeasti on. Sillä on pienin muutoksin mahdollista ajaa nautinnollista metsäenduroa ja siinä on ihan törkeesti tehoa. Annan maksimi tyylipisteet tästä kaikesta, vaikka sillä on edelleen hankalaa hypähtää ojan tai puun yli. Läskimöhkäleolemus tulee esiin pahassa paikassa.
Hauskuuskerroin on kuitenkin kohdallaan kuten kadun ulkopuolinen uskottavuuskin.
SE on riittävä ku…njatke kenelle vaan.
On kumma jos ei ala tosikolla stondaamaan kun sen saa hirnumaan täyttä laukkaa. Yksi hyvä raja ja mittari tais olla pyörän kykyjä ja luonnetta koitellessani eräs viimetalvinen ajelu tuolla kotispoorin kesantopellolla. En ollut eläissäni kokenut mitään vastaavaa. Lyijynraskasta keväistä nuoskaa oli polveen asti ja lumen alla oleva heinänjuuri antoi piikirenkaalle hyvän pidon. Ajoin tukka hulmuten tapeilta täysympyrää kakkosella kaasu selällään, keulan plaanatessa lumen pinalla. Varmaan joudun helvettiin. Tuon on pakko olla syntiä. Mutta olkoot.
Heti perään koitin 525EXC:llä samaa. Tehot riitti jalka maassa paskaringin pyörittämiseen. Se ei ollut uutta.
Herkkiä kurapyöräilyfiiliksiä ei voi ostaa. Ne vaan tulee eteen.
Ja toistaa itseään. Tuttuakin tutumpaa on ajotauolla pakokäyrän kuumuudesta nouseva paahdetun turpeen muhevuus. Sen maistaa suussa. Ja usva joka on kastellut ajolasit umpeen ja leukasuojasta tippuva räkä.
Ja kun kavereiden kanssa pysähdymme jonnekin tukkilanssille, kiipeämme puuvuoren päälle, juomme termarikahvia ja syömme makkaravoileipää. Vaikka kasa on rännän peitossa, aina joku liimaa corensa pihkaan. Siinä istumme ja ihailemme alhaalla tukkiauton kääntöpaikalla lepääviä kauniita moottoripyöriämme ja kehumme toisiamme.
Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta väsynein on aina alakynnessä ja pirtein antaa itselleen edellisen pätkän johtoon yltävät pisteet.
Kohta taas hilaamme pihkaiset perseemme takaisin satulaan. Ne kuuluvat siihen.
- Liitteet
-
- xxxxxxxxxxxx.JPG
- (94.81 KiB) Tiedosto ladattu 201 kertaa
-
Jukka
- Site Admin
- Viestit: 2797
- Liittynyt: Pe Syys 24, 2004 1:26 am
- Pyörä: CFMoto 800 mtx
- Paikkakunta: Tornio
- Viesti:
Pisara silmäkulmassa täytyy omasta puolestani myöntää Timolle kurapyöräilijöiden kirjallisuuspalkinto!timo kirjoitti: Hauskuuskerroin on kuitenkin kohdallaan kuten kadun ulkopuolinen uskottavuuskin.
SE on riittävä ku…njatke kenelle vaan.
Yksi hyvä raja ja mittari tais olla pyörän kykyjä ja luonnetta koitellessani eräs viimetalvinen ajelu tuolla kotispoorin kesantopellolla. En ollut eläissäni kokenut mitään vastaavaa. Lyijynraskasta keväistä nuoskaa oli polveen asti ja lumen alla oleva heinänjuuri antoi piikirenkaalle hyvän pidon. Ajoin tukka hulmuten tapeilta täysympyrää kakkosella kaasu selällään, keulan plaanatessa lumen pinalla. Varmaan joudun helvettiin. Tuon on pakko olla syntiä. Mutta olkoot.
. . .
Kohta taas hilaamme pihkaiset perseemme takaisin satulaan. Ne kuuluvat siihen.
-
Kipa
- Viestit: 1946
- Liittynyt: Ti Syys 28, 2004 12:25 pm
- Pyörä: SE ja kolmipökö
- Paikkakunta: Hämeenperä
Samaan kyläänhän se jäi, kivenheiton päähän ex-kotitallista. Eikä siihen karstaa pääse vieläkään syntymään.jmka kirjoitti:Mitäs tenerelle tänään kuuluu, onko joutunut jo pyörien taivaaseen vai vieläkö iloisesti laukkaa jossakin
Kipa
- Liitteet
-
- supereita.JPG
- pystärireissu -08
- (1.29 MiB) Tiedosto ladattu 485 kertaa
mukavaa luettavaa! Mulla on vähän samoja ajatuksia tuon ajamisen suhteen. Kilpailla ei tarvi, tärkeätä on vaan ajamisen hauskuus ja se, että aina voi oppia lisää.
Hienosti parkkeerattu kotari ja TODELLA taitavasti napattu kuva!
p.s. jäätiköllä 525:nen jaksaa pyöräyttää paskaringin vähän helpommin. Tämän takia minäkään en ole asentanut nastarenkaita
p.p.s. milläköhän pyörällä tuossa suokuvassa on tsyyhkäisty ohi ja ruovittu samalla mm. SEn kartta turpeella lukukelvottomaksi?
-ville
Hienosti parkkeerattu kotari ja TODELLA taitavasti napattu kuva!
p.s. jäätiköllä 525:nen jaksaa pyöräyttää paskaringin vähän helpommin. Tämän takia minäkään en ole asentanut nastarenkaita
p.p.s. milläköhän pyörällä tuossa suokuvassa on tsyyhkäisty ohi ja ruovittu samalla mm. SEn kartta turpeella lukukelvottomaksi?
-ville
Onneks. Sain nimittäin yht´äkkisen päännouseman lähteä Viron talviralliin http://www.emmk.ee/ ja hain sitä varten just äsken vanhan Jammun lainaan. Eturengas vaan piti vaihtaa huonompaan. Kävin meinaan just toissapäivänä tarkistamassa Tallinnan lumitilanteen. Sula oli keli.Kipa kirjoitti:Samaan kyläänhän se jäi
Päähänpisto tuli lähteä ajelemaan sinne polvet yhdessä-tyylillä, samalla hetkellä kun laitoin iltapäivällä vaimon skootteriin uuden männän ja lähdin koeajolla. Liposta oli. Haeskelin nastavehkeitä- en löytänyt. Skootteri jää talliin, laivaliput maksoin just tällä netillä ja nyt menen köyttämään makarin jammun ritsille.
On se hyvä että kylällä riitää varamopoja.
Jos on muita mänijöitä tältä suunnalta, niin aamulla (pe.) Iittalan Shelliltä klo 7.30 jatketaan kohti Helsinkiä. Kurun vahvistus tulee ainakin.
Näkyi Tallink Starilla olevan vielä paikkoja vapaana.
Aivan, mutta silti kilpailuissa, kun kello käy, oppii eniten.VAK kirjoitti: Kilpailla ei tarvi, tärkeätä on vaan ajamisen hauskuus ja se, että aina voi oppia lisää.
p.p.s. milläköhän pyörällä tuossa suokuvassa on tsyyhkäisty ohi ja ruovittu samalla mm. SEn kartta turpeella lukukelvottomaksi?
-ville
Joo ja pakko myöntää; heitit ravat silmille kuten kuvaSI todistaa