No morjestellaan sitten näin netitse: morjens mieheen
Kärmes tuli joo ajeltua ihan kummallisella vehkeellä. Siinnoli vaan yks pytty perseen alla. Siitä kyllä sain toistuvia muistutuksia paikan päälläkin.
Kisa muuten meni mahtavan hienosti. Vaikka se Moottoripyörä jäikin kotiin, oli itsenäisyyspäivän ajokeli moottoripyöräilylle mitä parhain. Potan kylkeen oli roudariteipattu salko ja siniristilippu, joka läpsytti tahtia kypärään ja miniporkkana papatti aamuhämäristä alkaen luotettavasti kuin agrekaatti.
Se "lasten pyöräkin" kulki tuloksista päätellen ihan mukavasti, koska luodin nopean joukkueemme selkien taakse jäi n. 2/3 kakkosluokan 46:ta joukkueesta. Kokeneen konkarikartturimme Tammikosken Sahurin ansiota oli se. Hän luotsasi mut ja Harrin ohi syvänteiden, pitävälle pinnalle, eli yleisön varpaille.
Kiinnitys samaan joukkueeseen seuraavan vuoden Kärmekseen on nyt sinettiä vaille. Jos silloin laiskottaa, tiedän likaisen keinon millä asamani menee takuulla uudelleen arviointiin; ilmoittaudun sinne veekasilla

Saattaa olla ettei sijoitukset sillä ainakaan parane. Toivottavasti Rantanplan saa takajalkansa kuntoon ja asettuu varaehdokkaakseni.
Kevarilla (joka kuitenkin loppupeleissä lihoi nelisataseksi) tuon lenkin kiertäminen oli kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti sunnuntainäperrystä verrattuna SähkäriArskan suoritukseen. Ihan eri kertoimilla mennään kun alla on parhaat päivänsä, ja yli 200 000 tkm nähnyt (Jannen kuvissakin näkyvä)DR. Arska sen uutena osti ja muutakin kuin Eurooppaa kierrettyään ajoi sen takatapit kantapäihin kolisten Kärmeksen maaliin eilen.
Oli sentään sitä keventänyt hieman, eli jätti sivuvaunun kotiin. Osaksi kai siitä syystä, että Stenbergin veljesliiton (joukkueen nimi) muut ajokit; Beta ja Husa mahtuisivat samaan huoltoautoon.
Matkaenduromailmanmestaruuden myönnän Arskalle tällä puheella.
t: Dalton #32
