Täällähän aiheesta keskusteltiin viime kesänä enemmänkin:
http://www.matkaendurot.net/phpBB3/view ... =2&t=25688. Jos jaksaa kahlata koko ketjun läpi niin ehkä laajentaa käsitystä siitä missä saa ajella ja missä ei. Ja onhan tapaus muutenkin kiinnostava, mitä kaikkea sitä tien päällä voikin sattua.
Laitetaan nyt kuitenkin lyhyt yhteenveto tännekin.
1.1. Yksityistien määritelmä
Yksityistiet ovat nimensä mukaisesti yksityisten kiinteistönomistajien ja muiden tieosakkaiden
ylläpitämiä yksityisiä teitä. Vastaavasti yleisiksi teiksi kutsutaan valtion (Tiehallinnon) toimesta
ylläpidettäviä yleisiä teitä. Kunnat puolestaan vastaavat asemakaava-alueiden katujen tekemisestä
ja ylläpidosta.
Yksityistiet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kiinteistöjen omat tiet, sopimustiet ja toimitustiet.
1. Kiinteistöjen omat tiet
Yhden kiinteistön alueella kulkevia teitä, esim. tie isommalta tieltä talolle, viljelystie,
tie järven rantaan jne.
Vain yksityisessä käytössä eli käyttö on sallittu vain kiinteistön omistajalle tai haltijalle.
Maanomistajan luvalla tai luvallisella asialla ollessaan tie voi olla myös muiden käytössä.
Ylläpidosta vastaa kiinteistönomistaja itse.
Eivät kuulu yksityistielain piiriin.
2. Sopimustiet
Tien käyttäjinä ja ylläpitäjinä vain sopimuskumppanit. Sopimustie syntyy kirjallisella
tai suullisella sopimuksella, jolla jollekin kiinteistölle myönnetään tienkäyttöoikeus
(esim. tie venevalkamaan). Sopimus voi olla myös vastavuoroinen, esimerkkinä usean
kiinteistön alueella kulkeva tie, jota käyttävät kaikki tienvarren kiinteistöt.
Tällainen sopimus sitoo ainoastaan niitä, jotka ovat sen tehneet tai hyväksyneet sekä
heidän perillisiään. Sopimukseen perustuva tienkäyttöoikeus voidaan muuttaa pysyväksi
vain toimitusinsinöörin pitämässä toimituksessa (tierasite).
Tiet eivät kuulu yksityistielain piiriin. Ainoastaan tien lakkauttaminen täytyy tapahtua
yksityistielain mukaisesti.
3. Toimitustiet
Ovat jossakin virallisessa toimituksessa perustettuja teitä, kuten esimerkiksi yksityistielain
mukaisessa tietoimituksessa perustetut tiet, vanhan jakolain mukaisesti aikanaan
perustetut rasitetiet sekä yleisenä tienä lakkautetut ja tietoimituksessa yksityisiksi
teiksi muutetut tiet.
Ovat pääsääntöisesti vain tieosakkaiden käytössä, mutta käytännössä voivat palvella
myös yleistä liikennettä (esim. tiet, jotka palvelevat läpikulkureittinä).
Tieosakkaat vastaavat yhdessä ylläpidosta.
Tiehallinto tai kunta ei voi olla tieosakas (paitsi jos omistaa tien varrella olevan alueen).
Seudullinen yksityistieverkon
kehittämissuunnitelma 21.12.2004
6
Kuuluvat yksityistielain piiriin.
Voidaan jakaa edelleen kahteen luokkaan:
3a. Järjestäytynyt toimitustie: Asioiden hoitamista varten voidaan perustaa tiekunta.
Tällöin tiekunnan asioista päätetään tiekunnan kokouksessa.
3b. Järjestäytymätön toimitustie: Tiekuntaa ei ole perustettu. Tällöin tieosakkaiden
on oltava yksimielisiä tehtävistä päätöksistä.
Yksityistielain mukainen yksityistie ei välttämättä edellytä, että se on maastossa olemassa,
vaan oleellista on, että tieoikeudet ovat olemassa. Yksityistiehen voi siten kuulua myös osia,
jotka eivät ole enää käytössä. Esimerkiksi vanha metsittynyt tienpohja voi olla osa yksityistietä.
Käyttötarkoitukseltaan yksityisteitä on monenlaisia. Usein ne palvelevat vakituista tai vapaaajan
asutusta. Asuttuja yksityisteitä Suomessa on yli 100 000 km. Yksityisteistä on lisäksi
sanottu yksityistielain 5 §:ssä, että yksityinen tie voi olla myös polkutie tai sellainen tie, jota
käytetään ainoastaan talvisaikaan taikka pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia
varten rakennettu tie (metsäautotie) tai muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu tie.
Rakennettuja metsäautoteitä maassa on noin 120 000 km. Vähäisempiä metsäteitä, viljelysteitä
ja muita kiinteistöjen omia teitä on noin 130 000 km. (Selvitys yksityisteiden tienpidon
erilaisista toimintamuodoista, luonnos, LVM 2003). Vertailun vuoksi todettakoon, että yleisiä
teitä on noin 79 000 km ja katuja noin 25 000 km (Tilastokeskus 2003).
1.2. Yksityisteitä koskeva lainsäädäntö
Yksityisteitä on käsitelty mm. seuraavissa laeissa:
Laki yksityisistä teistä 15.6.1962/358
Yksityistielaki (YTL) säätelee periaatteita, joiden nojalla yksityisiä teitä ylläpidetään,
miten yksityistien osakkaiden oikeudet ja velvollisuudet määritellään ja muun muassa,
miten osakkaiden päätöksenteko toteutuu. Laissa säädellään lisäksi esimerkiksi valitusmenettelystä,
kuntien ja valtion tehtävistä yksityisasioissa, korvauksista ja tieoikeuden
perustamisesta. (Fagerlund: Tiekunta).
Valtioneuvoston asetus yksityisistä teistä 21.12.2000/1267
Asetus säätelee mm. tietoimitusta sekä valtion osallistumista tienpidon kustannuksiin.
Laki yleisistä teistä 21.5.1954/243
Laissa on säädetty yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi tieksi samoin kuin yksityisen
tien ottamisesta yleisen tien osaksi (esimerkiksi yksityistiejärjestelyjen yhteydessä)
ja yksityisen tien liittymisestä yleiseen tiehen.
Parhaillaan on valmisteilla yleisistä teistä annetun lain korvaava uusi maantielaki. Se
ei kuitenkaan ole tuomassa erityisiä muutoksia yksityisteihin liittyviin säännöksiin.
Asetus yleisistä teistä 30.12.1957/482
Asetuksessa on säädetty yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi tieksi.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132
Laissa on säädetty kunnan oikeudesta yksityisen tien alueeseen (92 §): ”Jos yleiskaava-
alueella yksityisistä teistä annetun lain (358/1962), jäljempänä yksityistielaki, 1
§:n mukainen yksityinen tie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen
yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on
Seudullinen yksityistieverkon
kehittämissuunnitelma 21.12.2004
tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue
siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen.”
Asemakaava-alueella kunta saa omistukseensa katualueen, joka ei sille ennestään
kuulu, kiinteistönmuodostamislain mukaisella kiinteistötoimituksella (94 §). Maanomistajalla
ei ole oikeutta saada korvausta yksityistielain 1 §:n tarkoittamasta yksityistiestä,
jos tie osoitetaan asemakaavassa katualueeksi (104 §).
Tieliikennelaki 3.4.1981/267 ja tieliikenneasetus 5.3.1982/182
Tieliikennelaki ja –asetus säätelee mm. liikennemerkkien käyttöä. Tieliikenneasetuksessa
on säädetty myös yksityistien tai yksityistien varrella olevan kohteen opastuksesta.
Kiinteistönmuodostamislaki 12.4.1995/554
Yksityistielaissa on useassa kohdassa viitattu kiinteistönmuodostamislakiin mm. rasitteiden
ja tietoimituksen menettelyjen osalta.
1.3. Tienpitäjän vastuu
Tienpitäjän vastuulla tarkoitetaan vastuuta tien pitämisestä liikenteen edellyttämässä kunnossa
sekä vastuuta mahdollisesta vahingonkorvauksesta tapauksessa, jossa tiellä kulkijalle
on sattunut tieolosuhteista aiheutunut vahinko. Sekä vastuu yksityistien kunnosta että vahingonkorvausvastuu
perustuvat alla olevaan lainkohtaan. Vahingon sattuessa mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus
on tapauskohtaisesti harkittava; lainsäädäntö ei yksiselitteisiä
normeja tien kunnolle aseta.
Yksityisteitä koskevan lain 7 §:ssä sanotaan, että ”Tie on pidettävä sellaisessa kunnossa
kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät ottamalla kuitenkin huomioon, ettei kunnossapidosta
aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia.” Yksityistielaki ei koske kiinteistöjen
omia teitä eikä sopimusteitä vaan ainoastaan toimitusteitä.
Tienpitäjän vastuu ei ole sopimuksin siirrettävissä. Myös silloin, jos tien kunnossapito on sovittu
jonkin toisen tahon hoidettavaksi, tienpitovastuu säilyy tieosakkailla.
1.4. Yksityisen tien käyttöoikeuden rajoittaminen
Yksityistielaissa on määritelty tien pitäjän oikeudet säädellä liikkumista tiellä. Lain perusteella
toimitustien pitäjä saa kieltää moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ja hevosajoneuvolla tapahtuvan
liikenteen ulkopuolisilta. Yksityistien pitäjä ei kuitenkaan voi yksityistielakiin nojautuen
kieltää tiellä kävelyä, ratsastusta, pyöräilyä tai hiihtämistä. Sen sijaan esimerkiksi mopolla
ajon voisi yksityistien pitäjä yksityistiellä kieltää. Tiekunnalla ei kuitenkaan ole ilman kunnan
suostumusta em. kieltämisoikeutta, jos tiekunta saa valtion tai kunnan kunnossapitoavustusta
tai jos tie on hoitosopimuksella kunnan hoidossa.
Tähän kommenttina että kiinteistöjen omat tiet ja sopimustiet eivät ole ulkopuolisten käytettävissä ilman lupaa. Eikä niitä sido yksityistielaki vaan kaikesta päättävät tien omistaja / sopijaosapuolet.
Kiinteistöjen omat tiet ja sopimustiet joita usein myös tilusteiksi kutsutaan ovat ulkopaikkakuntalaisen kannalta ongelmallisia mm. siksi että niitä ei koske yksityistielaki eikä näin ollen ole myöskään velvoitetta merkitä ajokieltoa vaikka tien käyttäminen ulkopuolisilta olisikin kielletty. Toki korrektia on asettaa kieltomerkki mutta näin ei läheskään kaikkialla ole tehty.
Asia on jokseenkin selvä jos näkee tien johtavan pihaan, kone- tai karjasuojille, pelloille tms. Muuten on vaikeata tietää ellei kysele paikallisilta, se että tiellä ei ole läpikulkua vaan se päättyy esim. kauempana, jopa usean kilometrin päässä vaikkapa pellon laitaan pistää arvelemaan että kyseessä ei ole yleiseen käyttöön tarkoitettu tiehoitokunnan ylläpitämä yksityistie.
Useimmiten isännät eivät pahastu tälläisten teiden satunnaisesta käytöstä jos meno on asiallista eivätkä tiet kulje pihojen läpi jolloin on ainakin syytä käydä kysymässä voiko tästä ajaa. Päivittäin tai useita kertoja viikossa tapahtuva ajelu varsinkin jos kerralla kulkee useita pyöriä ja etenkin jos ne ovat kovaäänisiä tai ajetaan ns. rallivauhtia, aiheuttaa varmasti toimenpiteitä.
Tilanne on siis aika kinkkinen ja yllätyksiä puolin jos toisinkin voi tulla ja jos ajo kielletään on turha ruveta kyselemään perusteita vaan poistua rauhallisesti takavasemmalle.
