Wanhan kaivamat XR400 linkit:
http://www.matkaendurot.net/phpBB3/view ... ?f=5&t=616
http://www.matkaendurot.net/phpBB3/view ... f=5&t=1191
http://www.matkaendurot.net/phpBB3/view ... f=5&t=1156
http://www.matkaendurot.net/phpBB3/view ... f=5&t=7467
http://www.matkaendurot.net/phpBB3/view ... =5&t=13172
Mun kirjoitus:
XR400 on liian pieni ja kompromissiton maantielle vakavampaan matkailuun ja toisaalta liian painava, tehoton ja huono ajaa polulla sekä soralla vakavammassa enduroilussa. Mutta pätevä ajokki jonnekin noiden määritelmien väliiin.
Mulla on ollut aikoinaan DR350, jota on ollut ikävä myynnistä lähtien. Minun harrastusbudjetin mataluudesta ja satunnaisesta kaksi päällä ajon tarpeesta johtuen ajokki on ollut suurempi jo reilun kymmenen vuotta. Lopulta päätin laittaa pitkäaikaisen ajokin (BMW R80G/S PD) taipaleelle viime syksynä ja syystalvesta poistui myös pääasiallinen ajokki (AT -97) tallista. Ajattelin kokeilla raskasta matkaenduroa kahdestaan matkailuun pitkille sora/asfalttireissuille ja pienempää nelitahtienduroa toiseksi ajokiksi.
Suunnittelin Honda CRF250F tai Kawasaki KLX250S -malleja, mutta silti vanhat kokemukset 400:n äXRrästä vuosien takaa painoivat vaakakupissa enemmän. Siinä on kuitenkin hiukan enemmän tehoa kuin noissa 250:ssa, samaa luokkaa oleva alusta ja yksinkertaisempi tekniikka. Tuli tutkittua myös kotarin 250/400 EXC rfs-koneella olevia malleja, mutta ei silti oikein sytyttänyt vaikka aktiiviseen enduroajoonhan ne on varmasti hyviä. Samoin pari 350:sta pikku-tohtoria tsekkasin, mutta äXRrän säädettävä alusta yms. veti pitemmän korren.
Kevättalvella -16 talliin sitten ilmestyi -98 vuosimallin XR400:n ja nyt on hiukan päästy jo sillä ajelemaan. Tein pyörään tarakan tallista löytyneestä KTM640LC4:n tarakasta ja saksasta löytyi 22 litrainen Acerbicksen tankki. Tarkoitus on tehdä reissupyörä pohjoisen soreteillä kiertelyyn, ja polulla ajoa varten voi nakata alkuperäisen 9,5 litraisen tankin 10 minuutissa takaisin.
XR400:n etuja minun mielestä ovat:
- Luotettava ja yksinkertainen tekniikka
- Varaosien saatavuus kohdallaan
- Tehoa riittävästi myös reissuajoon
- Hyvät jarrut
- Jousituksessa säätömahdollisuudet jotka myös toimivat
Miinuksia taas ovat:
- Lyhyt ja ahdas runkorakenne
- Korkea istuinkorkeus (93 cm)
- Jousitus perussäädöissä, keula pehmeä - takajousi kova
- Lyhyet huoltovälit 1600km venttiilit/öljy
- Vain kiksikäynnistys
- Välttävät valot (AC-ajovalot ja DC-vilkut, parkit, jarruvalot ja äänimerkki)
- Painava kisaenduroihin verrattuna
- Vain 5 vaihdetta.
Oikeastaan minua haittaa vain tuo viimeisin. Pikku-tohtorissa ja muissa verrokeissa on 6-lovinen aski, ja nyt joutuu tekemään kompromissin välitysten kanssa. Vakiovälitykset on 15-45, jossa kone huutaa 5:lla satasen vauhdissa 6150 kierrosta( http://www.gearingcommander.com/ ). Mulla on nyt välitykset 15-42, jolla satasen vauhdissa kierrokset tippuivat n. 500 kierrosta, ja sitä kyllä jaksaa siirtymillä ajaa. Silti 1-vaihteella ei tarvitse polulla kauheasti lipsutella kytkimellä. Jos haluaa puuta kiertää jossain enduropuistossa, niin 14:n eturatas vaihtuu hetkessä paikoilleen.
Takajousi on vakio ja keulassa on Eibachin 0.47kg/mm jouset. Mulla on myös Progressive Suspensionin jouset, mutta nuo Eibachit on toimii mun painoisella paremmin. Iso tankki täynnä vähän pehmeä, ja tyhjänä vähän kova...joten aika sopiva.
Tuommoinen se sitten on:
