Eihän tuo Orimattila sitten ihan suunnitellusti mennyt:
Toisen kiekan siirtymälle Beta sylkäisi nesteet saappaan varteen. Ihan laakista tussahti. Hitusen pohje punoitti ja aristi jonkin aikaa, mutta onneksi suurimmaksi osin nesteet tuli saappaan varteen eikä ajohousun punttiin. Ei se omasta mielestä kuitenkaan kiehahtanut eikä siinä metsässä röpsötellessä muutenkaan kone ollut kovilla

Aikansa jäähdytteli mopoa ja samalla ystävällisesti 0-pyörät skouttasivat lyhimmän reitin tien varteen. Sitten vain ajamalla tielle ja siitä 0-pyörän kyydissä huoltoauton haku ja Beta kyytiin.
Vähän jännäksihän tuo reitti meni etenkin siitymän osalta jo heti alussa. Viikon sateet oli tehneet tehtävänsä. Kyllä siellä pääsi, mutta jokseenkin piti katsella mistä ajaa. Jotkut jotain kärme-kustaasta siellä kyllä jupisivat ja itsekin molemmilla kierroksilla taisin olla kolmea pyörää nostelemassa. Sen verta oli kuitenkin pehmeää, että siirtymää alettiin reitittää uusiksi jo C:n ekan kierroksen jälkeen. Saattoi se päälähdöllä olla jo aika kuraa etenkään kun noita jotain ojien ylityksiä ei tainnut oikein pystyä hirveästi siirtelemäänkään. Toivottavasti ei heti alussa siirtymällä itsensä satuttanut violettikilpinen kuljettaja loukkaantunut kovin pahasti
Omasta ajosta ei taas paljoa muisteltavaa jäänyt. Koskaan kun ei tuollaista siirtymää ollut ajanut ja sääntörengas oli viimeksi alla syksyllä Mikkelin sprintin verran, niin eihän tuosta mitään tahtonut tulla. Alussa koitin jo siirtymää ihan liian aggressiivisesti ja hirmu luistelua koko ajan ja jäi täysin katselematta mistä kannattaisi ajaa. Nurinkin muutaman kerran, tosin vauriot oli henkistä sorttia noissa. Etenkin kun tosiaan meni alussa luokkaantunutta jeesatessa jonkin aikaa eikä yhtään tiennyt kauanko siirtymällä menee ja mitä on edessä, niin sohlasin tuolla ihan turhaan ja väsytin itseä. Ilman takkiakin olisi pärjännyt ja lasit oli pakko ottaa pois kun huurtuivat tuplalinsseistä huolimatta. Varsinainen MK sitten aika lailla samaa, luistelua ja epäuskoa että onko rengas puhki. Ei se ollut, mutta kun ei se vaan pidä mitään siellä liejussa. Jarruissa varmaan 15 kertaa stumppasin pyörän. Kun on tottunut ilman kytkintä jarruttamaan ja on tietty tuntuma minkä verran takanen pitää, niin nyt tuo ei oikein kalibroitunut yhtään kohdalleen. Kuitenkin eka kierros maaliin ja jäi vielä 13 min aikaa, eli ei mitään kiirettä olisi siirtymällä ollut. MK vähän sikäli hämäsi kun reitti oli osittain tuttua, mutta usein eri suuntaan mitä CC:tä ajettiin. Jotain mutkia oli myös reititettykin CC-uralta ulos, joten jokusen kerran kun odotti ysikymppia, niin kääntyikin vallin taakse liki 180. Ei pitäisi muistista koittaa ajaa.
Toiselle kiekalle vähän huikkaa varikolla ja takki pois päältä. Jälleen heti siirtymän alkupuolella ruuhkaa ojissa ja mopojen nostelua läpi. Noissa meinasi vielä vasen käsi/kylki muistutella, mutta koitin vähän varoen avustella ja hyvin sieltä kalusto läpi saatiin. Itse sentään pääsi parilla perspompulla jeesaillen, niin ei sen enempää tarvinut energiaa kulutella. Koitin jättää soheltamista pois kun tiesin että aika riittää hyvin. Aloin katsella mistä ajaa ja käyttää niin isoa vaihdetta kun pyörä vaan yhtään jaksoi jyskyttää. Tasaista vauhdinpitoa ja vetoa pois liukkaissa kohdissa, niin siirtymä kulkikin hyvällä momentumilla paljon helpommin mitä ensimmäisellä yrityksellä. Sitten kävikin tuo tussaus ja yhden ison kuusen vierellä nesteet saappaaseen ja kisa oli siinä. Olisihan sitä voinut ajaa vaikka muutaman kierroksen lisääkin kun tuntui että ajo jopa alkaisi kulkea jotenkin.
Heinäkuussa Jämsän enduron voisi kiinnostaa. Jos silloin vaikka jo pääsisi ajamaan muutakin kun tätä kuraa

Neljä vaihdetta riittää.