Olen nyt 4 kuukautta ajanu tuolla 91-vm Domilla. Ensmäinen pyöräni, ja vaikka muutkin kiinnostaa, niin enköhän vaan pöristele sillä ensi kesänkin.
Kakspäälle pyörä on kyllä köykänen (2 x 170cm ja 65-70kg), mutta yksin ajellessa ihan näppärä. Ja näin naisimmeiselle siinä on tehojaki iiiihan tarpeeks..
Vanhan pyörän ostin siksi, ettei niin harmittais jos/kun menee nurin ja katteet särkyy, ja nurinhan on menty, tosin meikä kallisti pyöränsä ihan sammalille, ei vahinkoja.
Soralla ei enempää katetta ole juur kaipaillu, muutamia satoja kilsoja oon ajanu ihan hurukyytiä valtatiellä, sillon on aina tullu mieleen että jottai pleksiä vois keulille vääntää tuulensuojaksi. Pikkuteillä taas tuntuu että hyvä vaan, kun ei oo mitään "välissä"..
Eihän sen ekan pyörän tartte jäädä viimeiseksi, tai ainoaksi pyöräksi. Ostat vaan jonkun, ja ajelet ja kattelet ja tunnustelet että mikä se oma maku, ja laji on. Kyllä se oma mopotin ajan saatossa sitte löytyy, hyvällä tuurilla jo ensyrittämällä.
Varmasti mullakin on joskus joku toinen pyörä, vähän paremmilla matka-ajo-ominaisuuksilla, mutta enpä ole varma että luovunko sillonkaan tosta Domista, niin olen siihen tykästyny, heikkouksineen ja pikkuvikoineen.
Ja kaikista kätevintä kun emäntäs houkuttelet harrastukseen mukaan, niin että hankitte kaks pyörää. Toiseks mukavinta hommaa, mitä pariskunta voi yhdessä touhuta.
